Texasin taiteilijat totaalisesti hukassa
Levyn huumaavuus
5.5
Ensikosketus: 2012
Helmeilevimmät biisit: The Malkin Jewel, Molochwalker
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Niin kuin suurin osa taitaa jo tietää, saapuu The Mars Volta Suomen vierailulle ensi kesänä. Progressiivisen rockin outolintu ylsi tänä keväänä jo kuudenteen pitkäsoittoonsa. Tälläkään kertaa bändi ei päästä kuuntelijaa helpolla, eikä oikeastaan bändin tutuksi tulleen soundin harjaantuneempikaan kuuntelija tiedä, että mitä tästä levystä pitäisi oikein ajatella. Pidin paljon yhtyeen edellisestä levystä. Octahedroniin oli yllättävän helppo päästä sisälle.
Levy alkaa heti alusta alkaen tosi rauhattomasti. Jotenkin kolmen ekan rymybiisin jälkeen oikein odotin sitä hetketä, että meno vähän rauhoittuisi. Kun neljäs biisi, Empty Vessels Makes the Loudest Sound lähti soimaan, kiitin jumalaa. Mutta jostain syystä tätäkin biisiä on menty venyttämään lähes seitsemään minuuttiin - loppuun on lyöty ainakin pari minuuttia aivan turhaa raivostuttavan kuuloista soundisekamelskaa, joka ei todellakaan kuullosta hyvältä. Oi Omar, oi Omar: MIKSI!? Loppulevystä sen verran, että eipä sieltä kovin montaa tähtihetkeä löydy. Ensimaistiaisena ilmestynyt The Malkin Jewel on ihan kivaa menoa ja loppupuoliskon Molochwalker muistuttaa edelleen The Mars Voltan hyvistä ajoista.
Näiden biisien tahdissa on varmaan aika hankala ensi kesän Ruisrockissa jammailla, sori vaan. Tässä biisissä oli silti sitä jotain.
Tekstit
