Kiva mutta tarpeeton
Julkaisuvuosi: 2008
Ensikosketus: 2008
Helmeilevimmät biisit: Nina, olen palasina, Annukan kaa, Pupu Tupuna
Löytyykö hyllystä: Kyllä
Levyn huumaavuus
7,4
Risto
esiintyi Aavasaksan Aawastockissa vuonna 2006, ennen Aurinko aurinko plaa plaa
plaan julkaisua, ja pääni räjähti. Tai laajeni. Tai ainakin nyrjähti. Ennen tuota
festivaalikeikkaa Risto ei ollut minulle kovinkaan tuttu: olin kuunnellut enimmäkseen
Levy-yhtiön jätkiä Fonalin sivuilta ja hihitellyt itsekseni. En ollut osannut
valmistautua siihen, millainen yllätys keikalla odotti. Rakkauden rock,
Discopallo ja erityisesti rönsyilevä Pupu Tupuna olivat parasta, mitä olin
livenä päässyt todistamaan.
Aawastockin
keikan jälkeen, Aurinko-levyn jo ilmestyttyä, kävin aika monesti uudelleenkin
Riston keikalla ja muistan kuuluneeni siihen joukkoon, jonka mielestä Riston
pitäisi ehdottomasti julkaista livelevy. Lopulta live-levy julkaistiinkin,
mutta siihen mennessä olin jo hieman kyllästynyt Ristoon – olihan bändin keikka ollut kerta toisensa jälkeen aika samanlainen.
Kuitenkin ostin Riston Live!:n, kuuntelin sen kerran ja laitoin levyn hyllyyn,
jossa se on ollut tähän päivään saakka. Uskoisin, että vähille kuunteluille on
kaksi syytä: toisaalta levyltä ei välity se hurmos, joka ensimmäisillä
näkemilläni keikoilla oli niin vastaansanomatonta (tuskin se olisi edes ollut
mahdollista!) ja toisaalta en varmaankaan ole keksinyt yhtään syytä sille,
miksi en liveversioiden sijaan kuuntelisi studioversioita. Jälkimmäinen syy tosin
pätee liki kaikkiin muihinkin livelevyihin. Nirvanan Unplugged in New Yorkia
lukuunottamatta livelevyt ovatkin mielestäni varsin tarpeettomia kapistuksia.
Ikävähköshenkisen
vuodatuksen jälkeen on tosin myönnettävä, että kuuntelen nyt Live!:ä toista
kertaa putkeen ja olen lähes koko ajan paukutellut käsilläni polviin, heilutellut
jalkaa, soitellut ilmakitaraa ja vähän lauleskellut mukanakin (onneksi
avovaimoni on töissä). Keskiviikkoillan kuuntelusessio palautti mieleeni sen,
että Ristolla on monta erinomaista biisiä. Harmillista, joskin kirjoitukseni
kannalta oleellista, on kuitenkin se, että Pupu Tupunaa lukuunottamatta
yksikään niistä hyvistä biiseistä ei ole Live!:llä parempi kuin debyytillä tai
Aurinko aurinko plaa plaa plaalla. Live! palannee taas hyllyyn pölyyntymään.
Onneksi Fonalin levyt sentään näyttävät turhanpanttinakin varsin hyviltä.
Tekstit
