Here comes a low, here comes a high
Ensikosketus: En millään muista, milloin olisin ensimmäisen kerran kuullut levyn kokonaisuudessaan.
Helmeilevimmät biisit: Beetlebum, M.O.R., You're So Great
Löytyykö hyllystä: Kyllä
Levyn huumaavuus
8,2
Ja
näin tömähti Blur-viikko jo kolmanteen osaansa. Blurinsa tuntevat jo
huomaavatkin, että The Great Escape jäi käsittelemättä, vaikka se oli aluksi
sekä minun että Laurin valinta. Ehkäpä vielä jonain päivänä!
Brittipopin
historiankirjoituksessa Blurin nimetöntä viidettä kokopitkää pidetään levynä,
jolloin Blur löysi Amerikan. Tai ainakin levynä, jolloin Graham Coxon antoi
rakkautensa jenkkilän altsurokkiin virrata Blur-levylle saakka. Ja kyllähän
Blurilla äänimaailma on hitusen enemmän lo-fi kuin aiemmin ja
kitarasoundeistakin löytyy mahtavasti särmää. Mutta huhut Blurin
pavementiutumisesta tai sonicyouthautumisesta olivat silti hitusen
liioiteltuja – esimerkiksi On Your Own ja Look Inside America olisivat voineet
olla millä tahansa aiemmallakin Blur-levyllä.
Joka
tapauksessa Blur on rohkea ja onnistunutkin irtiotto aiemmasta. Blur on levy,
jossa on roppakaupalla hyvää ja kaunista, mutta jonkin verran myös turhuutta.
Positiivishenkisen alun jälkeen on hyvä hampurilaispalautteen hengessä ottaa
seuraavaksi käsittelyyn ei niin onnistuneet ratkaisut:
- Levy on liki tunnin mitassaan liian pitkä ja epätasainen. Tiivistäminen olisi onnistunut vaikka siten, että Country Sad Ballad Man, Theme from Retro, Death of a Party, I’m Just a Killer for Your Love -nelikosta pari olisi jätetty levyltä pois, onhan Blurin sinkkujen b-puolille haudattu (tai fanien iloksi säästetty, riippuu näkökulmasta) paljon tuota nelikkoa parempiakin biisejä.
- Lopetus on turhuudessaan aivan oma lukunsa. Essex Dogs kuulostaa siltä, kuin Jarvis Cockerille ja Thurston Moorelle olisi annettu seitsemän minuuttia aikaa kimppasäveltää kahdeksan minuutin biisi.
Blur-levyn
kaksi tunnetuinta biisiä ovat kaksi ensimmäistä: Beetlebum ja Song 2. Siinä
missä Song 2 on joutunut konsolipelien ja urheilukoosteiden
loppuunkuluttamaksi, Beetlebum on säilynyt kutakuinkin vahingoittumana.
Tällaisia biisejä on tapana kutsua popklassikoiksi. Maininnan ansaitsevat myös
puolentoista minuttiin riemastuttavasti pyrähtelevä Chinese Bombs ja M.O.R.,
joka on paitsi hieno popbiisi, myös onnistunut yhdistelmä perinteistä ja
uudistunutta Bluria.
Levyn
(ja Blurin uran) paras biisi on kuitenkin mielestäni Graham Coxonin kirjoittama ja laulama You’re So Great, joka
rämisee ja vaappuu murtumisen partaalla, mutta koskettaa syvemmältä kuin juuri mikään
levylle prässätty.
Tekstit
Beetlebum ♥ Parasta Bluria ikinä. En tiiä mikä siinä niin koskettaa, varmaankin 14-vuotiaan herkkyydellä kaikki on vaan latautunut siihen.
VastaaPoistaJuuri sain valmiiksi huomisen postauksen, ja mua ehkä vähän huvittaa toi pistemäärä. ;D
Mietin, miksi pistemäärä huvittaa, mutta se selkisi heti, kun kävin kurkkaamassa huomisen kirjoitusta. :D
VastaaPoistaMun Blur-suosikki on kanssa Beetlebum. Käsittämättömän hieno kappale vuodesta toiseen. Death Of A Party on kanssa iso suosikkini, joka jostain syystä ei tunnu muille uppoavan sitten millään. Jännä. :D
VastaaPoistaJarmo, joopa. :DD
VastaaPoistaLauri, Death of a Party ON hyvä!! :D Ja I'm Just a Killer for Your Love on kans yks tän levyn suokkareita. Muutenkin, nyt kun asiaa ajattelen, niin kyllä tää on mun lemppari Blur-lätty, ainakin eniten tullut kuunneltua.
Ja On Your Own on kans huippu! Ja ja.... Tää lista tässä karttuu sitä mukaa kun levy etenee, kun pitkästä aikaa kuuntelen. :D ♥
VastaaPoistaDeath of a Partylle vahvaa kannatusta täältäkin! Ja onhan tää (just nyt soiva) Beetlebum ihan totaalinen klassikko. Tuli jotenkin sellainen olo, että pitää heti mennä last.fm:ään lovettamaan kaikkia Blurin biisejä.
VastaaPoista(Ai, Junelle oli näköjään tullut ihan sama mieliteko! :)
VastaaPoistaNiin oli! Ja nyt kun muistutit, niin lovetin paria lisää. ;)
VastaaPoistaEn voi tajuta, että tähän mennessä ainoa sydänbiisini Blurilta oli For Tomorrow... Teemaviikkonne tuli tarpeeseen ja teki tehtävänsä!
VastaaPoista(Ei kun mitähän oikein horisen, olihan siellä aiempiakin lovetusbiisejä: Tender ja Black Book. Sori, nyt lopetan spämmäyksen tältä erää!)
VastaaPoistaHei spämmätä saa niin paljon kuin haluaa! Tämähän on sitäpaitsi keskustelua eikä spämmäystä. 8)
VastaaPoista