#94 Passive Me, Agressive You

Galakseja, kesää, haikeutta, nuoruuden paahtoa - kaikkea tätä.


Julkaisuvuosi: 2010
Ensikosketus: 2010
Helmeilevimmät biisit: Punching In A Dream, Frayed, Young Blood, Girl Like You


Levyn huumaavuus
8.2

Ennenkuin mennään arvosteluun, niin viime viikolla pidimme "lukijoiden aktivoimis viikon" lupasimme parhaimmalle kommentille levypalkinnon ja nyt on voittajan julkistamisen aikana, eli levy lähtee Heidille! Joka kommentoi siis Juhon kirjoittamaan Transatlantic arvosteluun. Joten Heidi, jos levypalkinto kiinnostaa, niin lähetäthän mailia johonkin meidän kirjoittajien gmailiin, niin saada levy postiin ja sinulle. :)

Noniin, ja itse levyyn. Mulla on tänään analyysissä Uusi-Seelantilaisen The Naked And Famousin lupaava vuonna 2010 julkaistu debyyttilevy Passive Me, Agressive You.

Kuinka monta Uusi-Seelantilaista yhtyettä tiedätte? Niinpä, en minäkään tiedä monta erinomaisen Ladyhawken lisäksi.  The Naked And Famousin yltää samalle tasolle, vaikka bändi ei ehkä keksikään pyörää uudelleen on tätä debyyttiä silti mielyttävä kuunnella, etenkin äänimaailmansa takia, joka tuo itselleni mieleen paikoitellen M83, joka ei voi olla huono asia. Plagioimiseen ei silti onneksi ryhdytä, vaikka esimerkiksi Eyes liippaa läheltä juuri mainitun M83 reviiriä kuulostaen silti itseltään.

Passive Me, Agressive You on kauttaaltaan laadukas levy, jolle ei pahempia huteja ole eksynyt, ellei a Wolf In Geek's Clothingin turhaa agressiivisuutta oteta huomioon. Soundipuoli on tuttua Shoegazeen kallellaan olevasta elektrosta, kaikua, möyryviä bassovalleja, isoja komppeja ja kaikkea muuta, mitä nyt yleensä galaksien tavoittelemiseen soundillisesti tarvitaan.

Olen monesti nostanut levyltä esiin yksittäisiä biisejä, mutta tämän levyn kohdalla se on jotenkin mielestäni turhaa, koska en oikeastaan osaa nostaa mitään tiettyä biisejä muita paremmiksi ja onko se edes välttämätöntä? Joku tietty biisi toimii tietyllä kuuntelukerralla paremmin kuin muut, kun taas toisella kuuntelukerralla joku toinen biisi nousee siin, riippuen silloisesta fiiliksestä. Toisaalta jos joku biisi pitää nostaa esiin, niin Young Blood kertoo aika paljon tästä levystä ja etenkin tietynlaisesta nuoruuden fiiliksestä ja energiasta, josta jo biisin nimikin saattaa vihjailla. "can you whisper?"

Tämä bändi on semmonen, jonka mielelläni näkisin soittamassa biisejään vaikkapa Flow:n jommalla kummalla telttalavalla jengin tanssiessa musiikin tahtiin nauttien suomen kauniista kesästä, täynnä lämpöä, rakkautta, läheisyyttä sekä tietenkin hyviä ystäviä hyvän musiikin äärellä. Tästä levystä tulee hyvä mieli, mutta samalla näin talvella haikeus ja kaipuu kesään, no 4kk päästähän kesä ja festarit jo on. 

Posted in , , , , , , . Bookmark the permalink. RSS feed for this post.

Leave a Reply

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.