Jumalan suvereeni taidonnäyte.
Ensikosketus: 2006
Helmeilevimmät biisit: Dear God, Please Help Me, You Have Killed Me, Life Is A Pigsty, To Me You Are A Work Of Art
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä, Morrisseylle omistetulta alttarilta
Levyn huumaavuus
10
Morrissey on kiistaton indiejumala. Myyttisiin mittoihin kasvanut hahmo löytää uusia kuulijoita vuodesta toiseen niin The Smithsin kautta kuin erinomaisilla soololevyilläänkin. Tämä on tarina siitä, kuinka itse kohtasin miehen ja myytin.
Olin tutustunut Morrisseyhin jo tämän vuonna 2004 julkaistun comeback-levyyn You Are The Quarryn parissa. Silloin en vielä tiennyt miehestä juuri mitään. Luin kehuvan arvostelun, hommasin levyn, pidin kuulemastani ja se siitä. Vähitellen kuukausien saatossa upposin enemmän brittipopin historiaan ja valaistuin Morrisseyn vaikutuksesta koko genreen. En silti jaksanut kamalasti paneutua mieheen, koska 90-luvun nimet kiinnostivat enemmän.
Pari vuotta myöhemmin mainiossa Katosblogissa alettiin huhuilemaan miehen uudesta levystä. Kiinnostuin ja kotvasen päästä kuulin jo levyn ensisinglen, You Have Killed Me'n. Olin ällikällä lyöty. Ei mennyt kauaa kun levy oli käsissäni ja arvanette lopputuloksen. Hurahdin.
En minä enää osaa levyä edes käsitellä objektiivisesti. I Will See You In Far-Off Places aloittaa levyn eeppisen kokoisena ja rauhallinen Dear God Please Help Me tasoittaa tunnelman takaisin maanpinnalle. Sen jälkeen kuullaan yksi toisensa jälkeen hienompia kappaleita. Siellä helmeilevimmissä te ne parhaat näette. Ihan arpapeliähän noidenkin valinta oli, koska ei Ringleaderilla huteja ole. Rockimmat The Youngest Was The Most Loved, The Father Who Must Be Killed ja I Just Want To See The Boy Happy ovat erinomaisesti soitettuja ja groovaavat kadehdittavan hyvin. Slovarit kuten Life Is A Pigsty ovat sovituksillaan niin täydellisiä, ettei Morrisseyn erinomaisia sanotuksia tarvisi edes kuunnella.
Ja se myytti. Levyn myötä aloin lukemaan entistä enemmän miehen haastatteluja ja fanien avautumisia, ja aloin itsekin päästä maailmaan sisään. Muiden fanien innostus ja kiinnostus Morrisseyn tekemisiin vei minutkin mukaan ja kuten kaikissa addiktioissa, kerran kun olet kiikkiin jäänyt, niin poistumista ei ole. Morrissey kun on hahmona vielä niin salaperäinen ja myyttinen, että kaivettavaa löytyisi vaikka ikuisiksi ajoiksi. Lyriikoitakin voi ylianalysoida täysin vapaasti.
Tuli varmaan jo selväksi, että Ringleader of The Tormentors on erinomainen levy. Jos et sitä vielä ole kuunnellut, niin kuuntele se heti. Et kadu.
Ja muistakaahan kommentoida meidän juttuja. Parhaan kommentin lähettäjälle lähtee palkinnoksi Morrisseyn vuonna 2008 julkaistu Greatest Hits-kokoelma. Kaikki kommentit, jotka ollaan lähetetty ennen sunnuntaita (ja tämän viikon aikana) ovat mukana arvonnassa. Parhaan kommentin lähettänyt paljastetaan maanantaina. Kannattaa kommentoida!
Tekstit
Mie olin aikoinani tosi pettynyt Ringleaderiin ja se jäikin melko vähälle kuuntelulle. Nyt kuitenkin laitoin levyn soimaan. Tämähän kuulostaa paremmalta kuin muistin!
VastaaPoistaTäähän on jännä. En ihan vielä tiedä pidänkö vai en.
VastaaPoistaMorriseyn soolotuotannosta en ole kuin kuunnellut joitain yksittäisiä biisejä satunnaisesti, The Smithsin levytykset puolestaan on tutumpia. Tämä albumi kuulostaa jotenkin melko vieraalta niihin verrattuna. You Had Killed Me ja Life Is a Pigsty kuulostavat kyllä semihunajaisilta joo, mutta muu levy ei vielä ensimmäisellä kuuntelulla oikein innostanut. Pitänee kuunnella levy toistamiseen joskus.
Muuten, jos voin huomauttaa, niin ainakin niillä kahdella koneella, joilla oon tätä blogia selaillut niin nuo arvosanojen keltaiset ja vihreät värit ovat lähinnä kirvelleet silmiä ja niistä on myös hieman vaikea saada selvää. Pistää silmään kun blogin ulkoasu on muutoin hillityn tyylikäs.
Jarmo: Jännä. Mulle upposi heti ja vuosien saatossa pidän vain entistä enemmän. En mä tiedä onko tässäkin joku The Smiths vs. soolotuotanto kahtiajako diggailijoiden kesken.
VastaaPoistaHarri: Morrisseyn soolotuotanto eroaa The Smithsistä kyllä aikalailla. Mozzerin glam-rock ja rock'n'roll- vaikutteet tulee paljon vapaammin soolotuotannolla esiin. Jos The Smiths on tutumpaa, niin kannattaa tutustua esim. Viva Hateen. Erot eivät ole niin dramaattisia.
Toki voit huomauttaa ja hyvä kun huomautit. Ollaan noita värijuttuja mietitty juuri selvyyden kannalta. Mietitään, mitä tehdään!
♥____________♥
VastaaPoista