Satu, jonka ei toivoisi loppuvan
Julkaisuvuosi: 2012
Ensikosketus: 2012
Helmeilevimmät biisit: Olen kuullut merestä, Saari, Kesäyö, Kevät
Löytyykö levyhyllystä: Spotify
Levyn huumaavuus
8.2
Pariisin Kevään menestystarina on Suomen mittakaavassa yksi hämmentävimmistä. Metallibändi Major Labelin Arto Tuunelan sivuprojektista, jonka ei missään vaiheessa edes pitänyt tehdä ensimmäistäkään keikkaa, on kasvanut yksi Suomen suosituimmista yhtyeistä parin viime vuoden aikana. Eikä suinkaa suotta, Astronautti on hieno pop-levy, jolla on todella monta hyvää kappaletta, ja yhden biisin livenä todistaneena Pariisin Keväällä on taito saada ihmiset puolelleen.
Kolmannesta levystä puhutaan kliseisesti vaikeana levynä, joten kysymys monella lieneekin se, onko Tuunelan hittikynä samassa iskussa kuin aiemmin. Periaatteessa on. Levy alkaa niin järisyttävän kovalla biisikaksikolla, että se leimaa lähes koko loppulevyä. Olen kuullut merestä ja Saari ovat sekä tarttuvia, että riemastuttavan melodisia kappaleita, joiden kaltaisia herkkuja kuulee aivan liian harvoin.
Sen jälkeen levyn lento lähtee lievästi sakkaamaan. Useammankaan kuuntelun jälkeen en ole löytänyt Ehkä kaikki palaa itsestään ennalleen ja Lopeta! -kappaleista mitään tarttumapintaa. Vaikka Lopeta!:n sanoma onkin tärkeä ja hyvä, niin luettelomainen sanoitus aiheuttaa todella vahvan vastareaktion edelleen. Sytytä valo jättää elektronisuudessaan kanssa kylmäksi.
Onneksi Kesäyöstä lähtee taas hittiputki käyntiin. Edellämainittu on yksi PK:n komeimmista kappaleista, ja jonka voin helposti kuvitella olevan festivaalien suurimpia hittejä. Samoin Vanginvartijan uni ja Kevät saavat mielen virkoamaan ja tajuamaan Tuunelan mielettömän taidon luoda upeita kappaleita.
Kaikki on satua on levy, joka vaatii aikansa avautuakseen. Alkuun levy voi vaikuttaa yksipuoliselta ja jopa tylsältä, mutta vähitellen Tuunelan ja kumppanien satuun pääsee sisälle. Hittejä ei ole aivan samaan tapaan, mutta levy palkitsee valppaan kuuntelijansa vähitellen.
Tekstit
Mä sain vasta tänään aikaseksi kuunnella levyä, ja tykkään! Mikä on vähintäänkin hämmentävää, koska en oo bändistä oikein koskaan välittänyt.
VastaaPoistaTosin musta levy on aika kahtijakoinen. Siellä on niitä tasaisia poppibiisejä, joita ei muista vaikka ne kuulisi radiosta tuhat kertaa. Sitten taas toisaalta muutamat yllättävät toden teolla. Jonkin verran oon siis noista helmeilevimmistä biiseistä eri mieltä. ;) Musta Lopeta!'ssa on käsittämättömän hyvä biitti (luettelomaiset lyriikat ei ehkä ihan joo oo parhaimmasta päästä), On Aika Juosta on kans jotenkin tosi hellyttävä. Kesäyö tuskin iskisi keskivertoa kovempaa ilman loistavaa kitaraväliosaa. Kuten sanoit, auringon kuumentamille festareille se kyllä sopii hyvin (á la SMG), mutta en ookaan koskaan ollut vastaavien biisien suuri ystävä. Kait. Muita parhaita on Saari ja Kevät. Jollain oudolla tavalla tykkään paljon myös Häikäisee-biisistä.
Ja tässä mun kommentissa ei ollut mitään logiikkaa, sori. :D
Eipä tainnut olla mun arviossakaan juuri logiikkaa... :D
VastaaPoistaJa joo, ensimmäisillä kuuntelukerroilla toi levy kuulostaa vähän kahtiajakoiselta, ja jopa vähän tasapaksulta, eikä huiput erottuneet oikein millään. Mitä enemmän levyä on kuunnellut, niin sitä enemmän sieltä alkaa erottumaan eri biiseistä juttuja, jotka painuvat mieleen. Jopa niistä "tasaisista poppibiiseistä".
On aika juosta on kyl hyvä biisi. Tykkään siitä loopatusta kitaraintrosta ihan tajuttomasti. Muutenkin siinä on hauskan isoa meininkiä. Lopeta! ei vaan mua jaksa innostaa, vaikka biitissä ei mitään vikaa olekaan.
Hienoa, että iski! :)