Parisen vuotta sitten minulla oli bileitä, juhlia, kekkereitä tai satunnaista kaljoittelua seuraavana päivänä tapana aina kuunnella Sufjan Stevensin Illinois(e)-albumia, jonka rikas äänimaailma tuntui parantavan henkiset vaivat samalla tehokkuudella kuin Burana hoitaa fyysiset kolotukset. Hauskanpitoa seuraavan päivän soundtrackiksi Illinoise sopii musiikillisen laadukkuuden lisäksi erinomaisesti myös siitä syystä, että levy kestää suunnilleen 74 minuuttia - eipähän tarvi jatkuvasti nousta sängstä levyä vaihtamaan! Noh, eilen kävi niin, että suunnistin (entisen) ainejärjestöni laskiaisbileisiin, kun keskiviikolle sattui sopivasti vapaapäivä. Ehkä jo arvasittekin, että tänään olen sitten kuunnellut Illinoisea.

Illinois on toinen osa Sufjan Stevensin kuuluisasta ”50 osavaltion projektista”, joka tosin myöhemmin paljastui vitsiksi. Illinoisen kohdalla yksittäisten biisien mainitseminen tuntuu tarpeettomalta (mutta teen sen silti ihan kohta), koska Illinois on pianon, banjon, orkestraatioiden ja kuorojen koristelema teemalevy, jossa biisit sulautuvat lyhkäisiin mutta pitkästi nimettyihin välisoittoihin.

Levyn avaus Concerning the UFO Sighting near Highland, Illinois on kaunis, Sufjanin äänen ja pianon varaan rakennettu biisi, joka on pehmeä johdatus Come on! Feel the Illinoise! -kappaleen ilotulitukseen. John Wayne Gacy, Jr. puolestaan on varmasti maailman kaunein sarjamurhaajasta tehty biisi ja ehkä myös 2000-luvun kaunein kappale. Ja kyllähän viimeinen säkeistö ”And in my best behavior/ I am really just like him/ Look beneath the floorboards/ For the secrets I have hid” saa pohtimaan, onko ihmisen luonteessa jotakin sellaista, että kuka tahansa ihminen olisi kykenevä samanlaisiin hirmutekoihin kuin John Wayne Gacy. Kovin paljon pitemmälle tuota pohdintaa ei hivenen krapulaisena kuitenkaan jaksa viedä.