#54 So Much For The City


Julkaisuvuosi: 2003
Ensikosketus: 2004
Helmeilivimmät biisit: Santa Cruz (You're Not That Far), Big Sur, 'Til The Tide Creeps In
Löytyykö levyhyllystä: Siellähän se T:n kohdalla komeilee


Levyn huumaavuus:
8.7

Nyt kun ensimmäinen joulukuun päivä on jo takana, eikä auringosta, lumesta saati sitten lämmöstä ole mitään tietoa, niin tarvitsemme jotain, millä saisi lämpöä kylmettyneeseen elämäämme. Sitä tarjoilee muutaman vuoden takaa The Thrills.

The Thrillsin debyyttilevy So Much For The City sai ilmestyessään paljon suitsutusta osakseen, ja soivatpa levyn sinkutkin melkoisella voimalla MTV:llä ja radioissa. Mikäs oli soidessa, kun irlantilaispoppoo oli imenyt Amerikan itseensä ja soitti lähes autenttista kalifornia-soundia, johon oli lisätty hitunen americanaa ja countrya. Tällä sekoituksella bändi teki erinomaisen pop-levyn, joka on kestänyt aikaakin yllättävän hyvin.

So Much For The City alkaa todella hienoissa merkeissä Santa Cruz (You're Not That Far):lla, Big Surin lla ja Don't Steal Our Sunilla, joista jokainen on lähes tyyppiesimerkkejä erinomaisesta pop-kappaleesta. Levy on kokonaisuudessaankin komeata kaliforniapopia, tosin levy lähtee loppua kohti vähän lässähtämään, kun biisit eivät tarttuvuudessaan enää pysty ylittämään alkupuolelle ladattuja komeuksia. Vaikka biisien laatu heitteleekin, niin levy on kumminkin sen verran kepeä ja hilpeä, että sen pystyy kuuntelemaan kokonaan vaivatta.

Vaikka tässä bändin debyyttiä kehunkin, niin kannattaa tutustua myös bändin kahteen muuhun levyyn. Kakkoslevy Let's Bottle Bohemia vie debyytin soundia vielä eteenpäin ja kolmas, ja toistaiseksi bändin viimeinen levy, The Teenager taas muuttaa soundia kauemmaksi rantapopista ja vie bändiä kunnianhimoisempiin sfääreihin. Kaikki bändin levyt ovat hyviä, joten suosittelen tutustumaan niihin. Näillä keleillä kun bändin luomat lämpimät tunnelmat ovat tarpeen.

Posted in , , , , . Bookmark the permalink. RSS feed for this post.

7 Responses to
#54 So Much For The City

  1. Saimme tärkeää informaatiota Laurin levyhyllystä: levyt ovat aakkosjärjestyksessä!

    VastaaPoista
  2. Ei kai niitä missään muussa järjestyksessä voikaan pitää? Kerran laitoin värien mukaan, mutta oli ihan kauhea, kun mitään ei milloinkaan löytynyt.

    VastaaPoista
  3. Jarmo jo kiteyttikin syyt aakkosjärjestykseen: ei haluamaansa muuten löytäisi millään. Joskus yritin kanssa jotain värijärjestystä, mutta ihan hakemiseksihan se meni. Aakkoset on hyvä valinta!

    VastaaPoista
  4. Mulla on mielivaltaisessa järjestyksessä genrejen (joo, genre-vihaaja tässä moi) ja omien mielikuvien mukaan. Esimerkiksi Interpoliin ja Arcade Fireen oon tutustunut samoihin aikoihin, joten ne on hyllyssä lähekkäin. Myös maittain menee osa musiikista (ruotsalaiset on vierekkäin jne.). Oon pedantti, mutten kestä mitään aakkostusta!

    Löydän hyllystäni kaiken niin kauan, kun en mee vaihtamaan järjestystä. Aina välillä tulee niitä järkkäyspuuskia, ja sen jälkeen on taas hetken ihan hukassa. :D Lisäksi tila on loppunut kesken ajat sitten, tarttis lisähyllyn.

    VastaaPoista
  5. Kyllä ne levyt pitää olla aakkosjärjestyksessä ja jos samalta bändiltä on monta levyä, niin niidenkin pitää olla aakkosjärjestyksessä. :)

    VastaaPoista
  6. Jos samalta bändiltä on monta levyä, pitää niitten tietenkin olla ilmestymisjärjestyksessä. :)

    VastaaPoista
  7. Jarmon kanssa ollaan samiksii. :)

    VastaaPoista

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.