Julkaisuvuosi: 2011
Ensikosketus: 2011
Helmeilevimmät biisit: En halua/pysty nostamaan mitään yksittäistä biisiä esiin
Helmeilevimmät biisit: En halua/pysty nostamaan mitään yksittäistä biisiä esiin
Levyn huumaavuus
8.4
Ruotsi teemaviikko jatkuu vielä näin poikkeuksellisesti viikonloppuna. Sillä itse vietin viime viikonlopun parhaassa seurassa juuri ruotsissa, joten oma perinteinen vuoroni maanantaina jäi väliin. Nyt ei ole katsastelussa se itselleni tärkein levy vaan katsaus viimeisimpään itselleni iskeneeseen ruotsilevyyn, eli The Field - Looping State Of Mind.
Vaikka Looping State Of Mindin kansitaide on minimalistisuudessan ja etenkin fonttivalinnassaan suoraan sanottuna hirveä, ei tämä Tukholmasta ponnistavan Alex Willnerin yhden miehen projektin kolmas minimalistinen levy ole todellakaan hirveä, päinvastoin. Nautittava, mutta samalla myös haastava elektrolevy, jonka pitkät pikkuhiljaa rakentuvat biisit vaativat aikansa, mutta etenkin hyvillä kuulokkeilla/kajareilla kuunnellessani tämä levy antaa paljon. Biisit ovat täynnä pieniä nyansseja ja vaikka ensivaikutelma onkin junnaava ja yksipuolinen, ovat biisit lopulta paljon moniulotteisempia. Levyltä on turha nostaa mitään biisiä esiin, mutta Then It's White erottautuu muuten tanssittavasta materiaalisesta rauhallisuudellaan, rakentuen yksinkertaisen ja clichéisen, mutta toimivan ja kauniin pianoloopin päälle.
Tämä levy tanssittaa ja rauhoittaa, toimii sängyssä ja tanssilattialla. Se tuo itselleni mieleen Four Tetin tuotannon, ollen silti sopivasti erilainen. The Field ei tuo ehkä mitään omaperäistä lisää Ruotsin vahvaan elekrtosceneen, mutta sillä on silti tärkeä oma paikkansa. Ensi vuonna Flowhun, kiitos!
Tekstit
Tää levy ei iskeny itselle lähellekään niin kovaa kuin muutaman vuoden takainen From Here We Go Sublime. Edellä mainitulle levylle antaisin helpostikin 8½ mutta Looping State of Mindille ehkä vaan seiskan.
VastaaPoistaEn oo kuunnellut tota levyä ja mitä oon lukenut, niin on parempi kuin tää.
VastaaPoista