Ensikosketus: 2009
Helmeilevimmät biisit: Bricks and Mortar, You Don't Know Love, Eat Raw Meat = Blood Drool
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Levyn huumaavuus
7.1
Kukapa olisi Editorsilta uskonut aikoinaan, että he tekevät näin suuren muutoksen kolmannella pitkäsoitollaan. U2:lta lainailevat surinakitarat ovat vaihtuneet syntentisaattoreihin ja perinteinen Indie Rock on vaihtunut "goottidiskoiluun". In This Light and on This Eveningin Depeche Modemainen elektrosoundi ja raa'an salaperäiset lyriikat olivat itselle aluksi hyvinkin etäisiä mutta tässäkin tapauksessa monet toistot tekivät tehtävänsä, aloin pitää levystä.
Levyn aloittaa nimikkobiisi, joka ei oikeastaan missään vaiheessa lähde edes kunnolla käyntiin - ei se haittaa sillä on selvää alkusoittoa levyn kakkosraidalle, Bricks and Mortarille, joka luultavasti on ehkä se kovin Editors-biisi tähän mennessä. Yli kuusi minuuttia pauhaava Bricks and Mortar on huolellisesti suunniteltu kokonaisuus ja onnistuu olemaan ylivoimasesti levyn kovin taidonnäyte salaperäisyyttä ja uudistunutta soundia hehkuen. Kolmannesta kappaleesta, Papillonista en sitten taas ole tähänkään päivään mennessä oppinut pitämään. Ja kyllähän tätä "It kicks like a sleep twitch"-renkutusta sai ennen levynjulkaisua kuulla radiosta kyllästymiseen asti. Mutta sitten, levyn muista jammailuista neljäs raita You Don't Know Love, seitsemäs Like Treasure ja ehdottomasti kahdeksas Eat Raw Meat = Blood Drool ovat loistotavaraa. Tuo jälkimmäinen tuo jotenkin Editorsista ja ennen kaikkea Tom Smithistä ihan uuden puolen laulajana esiin - biisi kuullostaa niin erilaiselta vanhojen Editors-fanien korviin, että huh! Pääsin kuuntelemaan Editorsin kolmannen levyn kappaleita aikoinaan ihan livenä, Ankkarockissa 2010. Ja ehdottomasti parhaiten mieleen jäi Eat Raw Meat = Blood Drool ja vakavahkon nokkamiehen hassuttelu biisin aikana.
Jep, mutta neljällä erinomaisella biisillä ei tehdä vielä erinomaista levyä. Ei nuo loput biisit nyt huonoja ole, mutta niissä ei ole mitään Editors-kuumetta nostattavaa. En kuitenkaan pidä In This Light and on This Eveningiä minkäänlaisena harha-askeleena, se on kaikin puolin onnistunut yritys luoda uutta ja rikkoa rajoja. Mikä pitäisi sitten olla se Editorsin neljännen levyn suunta? Siihen minulla ei ole ainakaan vastausta, toivotaan että Tom Smith tietää.
Tekstit
Mä kyllä tykkään tästä(kin) levystä tosi paljon! Se tuntuu kokonaisuudelta, ja tummanpuhuvat koneet puhuttelevat. Nams.
VastaaPoistaOli pakko kaivaa mitä oon ite tästä joskus kirjoittanut. :D http://twilightcola.blogspot.com/2009/11/editors-in-this-light-and-on-this.html
Joo, totta puhut. Ei todellakaan huono levy, mutta ei mikään maailmaa mullistavakaan. :)
VastaaPoistaOon Juho sun kanssa samaa mieltä tästä levystä. Ei mikään huono todellakaan, mut itselleni jäänyt jotenkin tasapaksuksi/ei oo avautunut kunnolla. :) Ja Editorsin kitarasoundia en kyl ite oo yhdistäny juutuuhun. :D
VastaaPoista