Ensikosketus: En muista, mutta mulla oli tämä vuosia vain C-kasetilla.
Helmeilevimmät biisit: Minun ikioma kesälaulu, Viikonloppu kahdestaan, Ja kesä hiipuu hiljaa
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Levyn huumaavuus
9,0
Ihmisten
kanssa musiikista keskustellessaan törmää käsitteisiin syksylevy ja kesälevy
yhtä varmasti kuin kesä muuttuu syksyksi, syksy talveksi ja talvi yllättää
autoilijat. Ymmärrän toki hyvin, mitä noilla käsitteillä tarkoitetaan, sillä mikäs
sen mukavampaa, kuin laittaa kesähelteillä soimaan The Blue Album, Pet Sounds,
The Go! Teamin eka tai vaikkapa Karkkiautomaatin Suudelmilla. Ja ainakin
ajatuksen tasolla vaikuttaa ihan kivalta idealta tunnelmoida Red House
Paintersia kynttilöiden tai sähkökynttelikön valossa. Toisaalta on myös niin,
että kun tuulee, sataa, hämärtyy ja vituttaa, ainoastaan halaus, HIMYM, karkit
ja ”kesäpoppi” auttavat!
En osaa
kuvitella Karkkiautomaattia parempaa piristystä syksyyn, koska Karkkiautomaatin
levyillä on aina kesä (paitsi tietysti Kaksi - nolla:n lopussa, jossa se hiipuu
hiljaa). Kaksi - nolla vie kuulijan hetkeksi rinnakkaistodellisuuteen, jossa
hanavesi pursuaa C- ja halogeenivalo D-vitamiinia ja jossa jokainen on aina
nuori, villi, innokas ja vähintään hiukan hupsu.
Epäilen, että
Karkkiautomaatti on studioon mennessään ajatellut tekevänsä pirteää punkpoppia (musiikkityyleistä
ainoaa, jonka soittamiseen pitäisi olla 20 ikävuoden yläikäraja) mutta
lopputulos onkin yksi harvoista suomenkielisistä twee pop -levyistä. Kaksi -
nolla kuulostaa kutakuinkin siltä, kuin Tullycraft soittaisi Kari Peitsamon
Jatsin syvintä olemusta.
Parhaimmillaan,
noin yhdeksän biisin ajan, Kaksi - nolla on innostavinta mahdollista musiikkia.
Lisäksi sanoitukset ovat täydellisesti yhtä iloluontoisen musiikin kanssa: ”Radio
soittaa shubiduaa. Mulla polla komppiin taas sekoaa”, ”surffilaudat,
amerikanraudat” -riimi, ja nuoren miehen epävarmuuden kiteyttävä ”Ihaltaisiin illat minun pop-kokoelmaa.
Ja suudeltais myös hieman ehkä jos hän haluaa.” -pätkä ovat tästä ehkä parhaita
esimerkkejä. Kaksi - nolla olisi mielestäni täyden kympin klassikko, jollei sen
noin 24 minuutin kestosta viisi minuuttia, suunnilleen kolme biisiä, olisi
vähän vähemmän parasta täytettä.
Levyn
biiseistä täytyy erikseen mainita Ja kesä hiipuu hiljaa, joka kauniina hiturina
poikkeaa täysin muun levyn linjasta, mutta joka aikoinaan antoi vihjeen siitä,
miten bändi Suudelmilla-levylle tulisi muuttumaan.
Kaksi - nolla
-levyä ei enää levykaupoista löydä, mutta Kaikilla-kokoelmalta se löytyy kaiken
muun Karkkiautomaatti-materiaalin tavoin. Valtaisan suuri ostosuositus!
Tekstit
Hitsi sä oot hyvä kirjoittamaan. Mä vaan hykertelen täällä, eikä mulla edes ole minkäänlaista kokemusta Karkkiautomaatista!
VastaaPoistaNo kiitoksia. :) Suht unohtumattoman kokemuksen saa katsomalla alkuun tuon liven ja erityisesti lopun haastattelun. :D
VastaaPoistaKovaa settiä. :D Tulee jostain syystä mieleen Risto ja TV-Resistorin sekoitus.
VastaaPoistaUnohtumaton indeed. :D Komppaan Janhea!
VastaaPoista