Ensikosketus: 2011
Helmeilevimmät biisit: Days, Hard to Love, Book of Revelation, Money
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Levyn huumaavuus
8.4
Muutama hyvä ystäväni ei ole koskaan pitänyt The Drumsista. He haukkuvat bändin joko yhden hitin ihmeeksi (Let's Go Surfing), samaa kaavaa joka biisillään toistavaksi mömmöbändiksi tai sitten vain simppelisti tylsäksi yhtyeeksi. Itse olisin ehkä voinut kompata ensimmäisen albumin jälkeen nuo väitteet jollain mittakaavalla, mutta tämä toinen levy sitten sattuikin pistämään asiat aivan ylösalaisin - Portamento on hemmetin hieno albumikokonaisuus.
Vaikka levyn kansi on yksi hirveimpiä mihin oon tänä vuonna törmännyt ei se sisällöltään hirveätä ole nähnykään. Poppoo onnistunut jalostamaan uusimmalle levyllensä ehdottomasti kolmikon parhaat palat. Viime vuonna julkaistun esikoisen biisit saattoivat olla jossain määrin vähän liian "tylsiä" - Portamentolla biisit osaavat koukuttaa helkkarin hyvin, lähes jokaisesta kappaleesta löytyy yleensäkin hemmetin hyvä kertosäe. Lisäpotkua kertseihin antaa myös Jonny Piercen suorastaan loistava ääni. Ääni, joka on kuin luotu junnaamaan ihmisten päähän.
Kakkoslevyllä mukaan astuvat myös synat. Ne antaa pirtsakan vivahteen muuten kovin synkähkölle albumille niin lyriikoiltaan kuin soundeiltaan. Tästäkin levystä tulevat mieleen ensimmäisenä mitkäs muutkaan kuin New Order ja Joy Division. Mutta esi-isien näyttämää suuntaa on hemmetin hyvä jatkaa! Levyn ehdottomasti parhaat kiksit antaa viides raita Hard to Love! Sitä kuitenkaan en tuubista onnistunut löytämään, joten nauttikaa Moneysta:
Tekstit
