Ensikosketus: 2011
Helmeilevimmät biisit: Get Away, Holing Out, Georgia
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Levyn huumaavuus
9,4
Joskus lukioaikoina pikkuveljeni päivitteli tai piikitteli seuraavasti: ”Sulla on Jarmo satoja levyjä, mutta ne kaikki kuulostaa ihan samalta.” Tietenkään eivät kuulostaneet, ja lisäksi puolustuksekseni on vannottava, että musiikkimakuni on vuosien saatossa monipuolistunut - ainakin vähän. Silti täytyy myöntää, että olen koko aikuisikäni kuunnellut ysärin isohkoja ja keskisuuria kitararokkareita (Weezer, Teenage Fanclub, Pixies, Pavement, Guided by Voices ja kyl te tiijätte) sekä näistä inspiroituneita uudempia tulokkaita. Siitä huolimatta ilahdun aina suuresti, kun tietoisuuteeni paukahtaa jokin uusi bändi, joka tekee sitä samaa vanhaa, mutta hyvin. Yksi näistä bändeistä on Yuck.
Yuckin levyarvosteluissa on mainittu useita bändejä Pavementista Sonic Youthiin ja Yo La Tengosta Dinosaur Jr:iin, ja kieltämättä levy onkin kasattu poimimalla ysäriparhauden irtokarkkikaupasta vain parhaat minttusuklaat, liitulakut ja hedelmälöllöt samaan pussiin. Kriitikot ovat kuitenkin unohtaneet mainita Ashin, joka minulle tulee Yuckista eniten mieleen. Yuckin laulajalla on samanlainen poikamainen ääni kuin Tim Wheelerillä ja meininki on innokas ja pirteä kuin vaikkapa 1977:lla aikoinaan. Kuunnelkaapa vaikka Shook Down, ehkä vankin palanen todistusaineistoa väitteeni tueksi.
Vakuuttavinta Yuckissa on se, että muutamista pophelmistä huolimatta levy on ehjä kokonaisuus, jossa yksikään biisi ei nypi tai tylsistytä. Moinen on debyyttilevyn(kin) kohdalla aika harvinaista. Parin viime vuoden aikana samassa tempussa ovat onnistuneet ehkä vain Pains of Being Pure at Heart (2009) ja Allo’ Darlin’ (2010). Erikseen pitää kuitenkin mainita Georgia, joka on siitä mainio biisi, että se tiivistää yhteen kipaleeseen monia elementtejä, joista musiikissa tykkään: riittävästi kitaraa, riuska tempo, sekä tyttö että poika laulupuuhissa, tarttuva kertosäe ja sympaattinen fiilis. Muuta sitten ei tarvitakaan.
Tämä on varmasti niitä levyjä, joista tulevaisuudessa muistan vuoden 2011, joka on muutes ollut tähänastisen elämäni paras.
Tekstit
<3 edelleen tälle tekstille! Vaikken ookaan Yuckiin ihan täysin päässyt sisälle. Siitäkin huolimatta, että noi vertauskohteet kuitenkin iskee. Hmm.
VastaaPoista