#11 One by One




Julkaisuvuosi: 2002
Ensikosketus: 2004?
Helmeilevimmät biisi: All My Life, Times Like These
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä



Levyn huumaavuus
4.0


Kahden mestariteoksen jälkeen kyllästyin jo kehumiseen ja nyt on aika nostaa pöydälle vähän keskivertoa kuivempi levy. Siihen sulavimmin sopii Foo Fightersin huonoin albumikokonaisuus, One by One. Nuorempana käsite "levykokonaisuus" oli mulle yhtä hepreaa ja aikoinaan hehkutin One by One-levyn yläasteella ihan helkutin kovaksi kamaksi ja järjettömäksi levyksi. Noh, löytyihän levyltä kaks mieletöntä killeriraitaa, älyttömän energinen All My Life ja kitarasoundeiltaan oikein antoisa Times Like These. Ne riitti saamaan mut vakuuttuneeksi siitä, että Foo Fighters on parasta mitä rockille on tapahtunut 2000-luvulla.

Nyt kun jälkeenpäin ajattelee, One by One ei oo kovin antoisa tapaus - itseassa se on hemmetin surkea levy. Kahden hitin varaan rakennettu levy ei vaan yksinkertaisesti kanna loppuun asti. Disenchanted Lullaby, Halo, Burn Away ja kaikki muut täyteraidat, näitä ei huoli Dave Grohl eikä fanitkaan enää mihinkään keikalle. Jos olisin ollut Dave vuonna kakstuhattakaks, oisin yhdistänyt One by Onen parhaat palat osaksi joko There is Nothing Left to Losen (1999) tai In Your Honorin (2005) albumikokonaisuutta.

Vuosi 2002 oli Foo Fightersille kovin antoisaa aikaa - kitaristi Chris Shiflett liittyi kunnianhimoiseen kokoonpanoon, Daven letti oli varmaan lyhyimmillään kuin koskaan, bändi täytti isot stadionit ympäri maailmaa ja yhtye alkoi jo vihdoin karistaa "Nirvana 2"-leimaansa pois. Mut tää levy ei silti jostain syystä oikein lähtenyt. Nousiko orkesterilla huikeiden rockhittien (Learn to Fly, Everlong, Monkey Wrench, My Hero) jälkeen kusi tunnetusti päähän? En tiedä.

Dave miks teit vaan kaks hyvää biisiä? Oisit tehny ees viis!

Posted in , , , , , , . Bookmark the permalink. RSS feed for this post.

4 Responses to
#11 One by One

  1. Joo, muistan itsekin miten hehkutin All My Lifea tms, mut itse levy ei kyllä yllä sinkkubiisien tasolle, vähän niinkuin jokainen Foo Fightersin levy. Minulle ollu aina sinkkubiisibändi ja ee olis läheskään niin suosittu, jos Grohl ei olisi soittanu siinä eräässä Nirvanassa, hyvä muusikko silti.

    VastaaPoista
  2. Ja btw, My Hero on FF parhaimpia biisejä. :) Itselläni löytyy jopa Foo Fightersin kokoelma hyllystä ja se kyllä toimii.

    VastaaPoista
  3. Hehee, multa löytyy hyllystä kaikki levyt PAITSI jostain syystä puuttuu se paras eli The Colour and the Shape.

    VastaaPoista
  4. Tää oli kyl jännä teksti :) Tai siis niin. Täysin totta. En vaan ollut tullut ajatelleeksi asiaa. All My Life on kyllä tykki, ja lähes kaikki Foot löytyy hyllystä, mut eipä tää kokonaisuutena oo kyllä oikein misään kotoisin. The Colour And The Shapea tullut varmasti eniten luukutettua täälläkin.

    VastaaPoista

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.