Näytetään tekstit, joissa on tunniste Burning Hearts. Näytä kaikki tekstit

Viikonlopun suosikkisoittari #1

By | Published sunnuntai 11. maaliskuuta 2012


Levy päivässä -blogin tavoitteena on tehdä viikon jokaiselle arkipäivälle kirjoitus jostakin kiinnostavasta levystä. Vaikka me blogin kirjoittajat olemmekin albumiformaatin vankkoja kannattajia, myös yksittäisillä pophelmillä on sija sydämissämme. Senpä vuoksi tästä viikonlopusta lähtien blogissamme ilmestyy noin kymmenen biisin Spotify-soittolista, jossa kukin kirjoittaja vuorollaan esittelee suosikkejaan.

Ensimmäinen soittolista sisältää 10 biisin ja noin 30 minuutin verran tarttuvia kertosäkeitä, innokkuutta, riehakkuutta, nokkeluutta, sukkeluutta ja kitarointia. Seuraavaksi muutama sana siitä, mitä biisejä valitsin ja miksi.

Jarmon suosikit:

1. Sprites – I Started a Blog Nobody Read
En voinut vastustaa kiusausta aloittaa soittolistaa tällä biisillä. Totta puhuen en edes yrittänyt. Mahtava tweepopralli, jonka sanoituksiin moni bloggari luultavasti kykenee samaistumaan.

2. Ringo Deathstarr – So High
Eikös Ringo Deathstarr olekin täydellinen nimi bändille? Indiepoppi ja kenkiintuijottelu ne yhteen soppii, todistihan sen jo Rocketship aikoinaan. Ringo Deathstarr unohtui täysin vuoden 2011 parhaiden biisien listalta. So High olisi sinne kuulunut.

3. Gold-Bears – All Those Years
Taattua Slumberland-laatua. Ringo Deathstarrin tavoin myös Gold-Bears unohtui viime vuoden parhaita listatessa. Erinomaista melupoppia tämäkin.

4. Black Twig – Lake Song
Black Twigin Paper Trees taitaa olla paras alkuvuoden aikana julkaistuista levyistä. Lake Song puolestaan on yksi Paper Treesin parhaista biiseistä. 

5. Wild Nothing – Nowhere
Jatketaan vuoden 2012 biiseillä. Wild Nothingin Gemini (2010) on loistava levy. Nowhere vihjaa tulevankin levyn olevan erinomainen.

6. The Crayon Fields – Mirror Ball
Alkuvuoden eniten innostanut biisi on julkaistu jo 2009. Lähes täydellinen indiepopbiisi

7. Burning Hearts – I Lost My Colour Vision
Niin hyvä kuin Extinctions onkin, I Lost My Colour Vision on edelleen Burning Heartsin paras biisi. Samalla se on yksi suomalaisen indien merkkipaaluja.

8. The Magnetic Fields – Andrew in Drag
The Magnetic Fieldsin tuore Love at the Bottom of the Sea -levy ei ole ihan niin hyvä kuin olisin toivonut. Andrew in Drag sen sijaan on erinomainen. 

9. Camper van Beethoven – Take the Skinheads Bowling
Bongasin Take the Skinheads Bowling -biisin Nuorgamin popklassikkosarjasta. Riemastuttava laulu!

10. Prince – When You Were Mine
Viime syksynä ostin Hulluilta päiviltä Princen The Hits/The B-sides triplakokoelman, joka on turhankin tuhti paketti Prince-aloittelijalle. Vähitellen levyiltä alkoi tuttujen hittien lisäksi löytyä myös uusia helmiä. 60-lukuisesti soiva When You Were Mine on näistä paras.

Soittolistan voi avata tästä. Hyvää sunnuntain jatkoa!

Posted in , , , , , , , , , , , | 3 Comments

#110 Extinctions

By | Published keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Komeasti yli odotusten

Julkaisuvuosi: 2012
Ensikosketus: 2012
Helmeilevimmät biisit: Into the Wilderness, The Swallows, Burn Burn Burn
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä

Levyn huumaavuus
8,8

Burning Heartsin Aboa Sleeping oli mainio, paikotellen huikea, debyytti ja viimevuotinen Into the Wilderness -ep oli jopa erinomainen. Extinctions on silti parempi levy, kuin aiempien tuotosten perusteella olisin osannut odottaa: napakka, sävykäs ja tyylikäs kokonaisuus, jossa ei ole yhtään huonoa tai edes keskinkertaista hetkeä.

Tällä hetkellä, kymmenen kuuntelun jälkeen, Extinctionsin parhailta biiseiltä tuntuvat komean bassokuvion ja tarttuvan kertosäkeen kruunaama Into the Wilderness, hitikäs ja indiediskopotentiaalia hehkuva The Swallows sekä rytmikäs ja uhmakas Burn, Burn, Burn, joista kaksi ensimmäistä tuli tutuksi Into the Wilderness -ep:ltä ja viimeksimainittukin on ollut Spotifyssa kuunneltavissa jo jonkin aikaa. Tämä lupaa erityisen hyvää siksi, että muutkin biisit epäilemättä kasvavat entisestään ajan ja lisäkuunteluiden myötä. Huippukohdiksi ovat jo nousseet Sellon ampumisvälikohtausta käsittelevä On the Last Day of the Decade sekä Modern Times ja The Beast, jotka kamppailevat kaikkien aikojen toiseksi parhaan sukupuutosta kertovan kappaleen tittelistä (paras on tämä).

Aiemmin olen enimmäkseen kirjoittanut levyistä, joita olen kuunnellut pitkään, hartaasti ja paljon. Extinctions on vielä sen verran tuore tapaus, että vasta aika näyttää, kypsyykö levy klassikoksi vai menettääkö se hieman hohtoaan. Alku on joka tapauksessa hyvä: kymmenen kuuntelukertaa kuudessa päivässä on minulle kovin poikkeuksellista, sillä yleensä maltan kuunnella parhaitakin levyjä säästellen ja rauhassa sulatellen. Nyt en ole malttanut, koska Extinctions tuntuu sopivan erinomaisen hyvin niin aamukahvittelun taustalle kuin tiskausmusiikiksikin, keväiseen auringonpaisteeseen ja iltahämärään. 

Posted in , | 1 Comment

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.