#366 She Paints Words In Red

                                Elämänmakuista indietä




Julkaisuvuosi:2013
Ensikosketus: 2013
Helmeilevimmät biisit: Hemingway, Trouble in Mind, Holy River
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä

Levyn huumaavuus
                                                 6.8

Viime viikolla kirjoiteltiin vuoden 1988 levyistä, mutta nyt palataan takaisin vuoteen 2013. Tosin tänään käsittelyssä oleva levy on yhtyeeltä, joka julkaisi ensimmäisen levynsä juuri 1988. The House of Love on englantilainen indie rock-yhtye, joka sai aikaiseksi mm. Christinen kaltaisia popklassikoita. Bändi kärsi kuitenkin sisäisistä ristiriidoista, ja vuonna 1993 jäljellä oli enää laulaja Guy Chadwick. Vuonna 2013 yhtye on taas koossa miinus alkuperäinen basisti, ja maaliskuussa julkaistu She paints The Words In Red on yhtyeen toinen yhteenpaluun jälkeinen levy ja yhteensä sen kuudes kokopitkä. Levyltä ei uusia klassikoita löydy, mutta toimivaa, elämänmakuista kitarapoppia on tarjolla.

Chadwickilla on yhä karismaattinen, persoonallinen ääni ja niin sanoittajana kuin säveltäjänäkin hän osaa luoda elämänmakuista ja arkista menoa, jota koko yhtyeen soitto tukee. Harmittavasti yhtye ei enää pysty tai halua luoda kitaravalleja entiseen tapaan, mikä tuo esiin biisien perinteisyyden ja vahvat '60-lukuvaikutteet. Biiseissä ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta etenkin levyn keskivaiheilla niiden tasavahvuus muuttuu tasapaksuudeksi. Asiaa ei auta se, että kappaleet eivät tunnu muodostavan minkäänlaista kokonaisuutta, vaan levy tuntuu vain kasalta biisejä. Levyn loppupäästä löytyy kuitenkin kolme lempeää poppista, joita kuuntelee mielellään: Trouble in Mind, Sunshine Out of the Rain ja Holy River ovat leppoisia biisejä, joissa ei ole sitä vahvaa tunnelatausta, joka HoL:n parhaissa kappaleissa on, mutta ne ovat kuitenkin helpon melodisuutensa ja sujuvuutensa ansiosta hyvin piristäviä. Etenkin TiM, jossa kuuluu myös nimettömäksi jäävän naisen, ehkä yhtyeeseen aikoinaan kuuluneen Andrea Heukampin, ääntä on oikein raikas poppis.

SPWIR on hieman hajanainen levy, mutta Chadwickin ääntä kuuntelee mieluusti eikä yhtye ole kadottanutta persoonallisuuttaan. Todennäköisesti yhtyettä ei Suomessa keikoilla nähdä, joten tässä maistiainen yhtyeen (akustisesta) keikkakunnosta ja yhtyeen johtavan kaksikon Chadwickin ja kitaristi Terry Bickersin henkilökemiasta: 

 

Posted in , , . Bookmark the permalink. RSS feed for this post.

2 Responses to #366 She Paints Words In Red

  1. Kas, nuori Pekka kirjoittaa taas vanhan Pekan vanhasta suosikkibändistä. Hauskaa!

    Tämä levy ei tosiaan ole ihan täysosuma, mutta totta kai uutta House of Lovea ottaa aina vastaan riemumielin. Hienoa että ukot jaksavat edelleen painaa. Se varsinainen paluulevy Days Run Away on minusta oikeasti loistava. Huonoja levyjä bändi ei koskaan tehnytkään, myös parjatussa Audience with the Mind -levyssä on paljon hyvää.

    P.S. Oletko kuullut Guy Chadwickin soololevyn Lazy, Soft & Slow? Se on aivan huikea, kannattaa tsekata Spotifysta.

    VastaaPoista
  2. Joo, jaamme nimen lisäksi näköjään myös musiikkimaun.

    House of Lovelta olen kuunnellut kaksi ekaa. Chadwickin soololevyä en ole kuunnellut, mutta pistetään kuunteluun.

    VastaaPoista

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.