Elämänmakuista indietä
Julkaisuvuosi:2013
Ensikosketus: 2013
Helmeilevimmät biisit: Hemingway, Trouble in Mind, Holy River
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Levyn huumaavuus
6.8
Viime viikolla kirjoiteltiin vuoden
1988 levyistä, mutta nyt palataan takaisin vuoteen 2013. Tosin
tänään käsittelyssä oleva levy on yhtyeeltä, joka julkaisi
ensimmäisen levynsä juuri 1988. The House of Love on englantilainen
indie rock-yhtye, joka sai aikaiseksi mm. Christinen kaltaisia popklassikoita. Bändi kärsi kuitenkin
sisäisistä ristiriidoista, ja vuonna 1993 jäljellä oli enää
laulaja Guy Chadwick. Vuonna 2013 yhtye on taas koossa miinus
alkuperäinen basisti, ja maaliskuussa julkaistu She paints The Words
In Red on yhtyeen toinen yhteenpaluun jälkeinen levy ja yhteensä sen
kuudes kokopitkä. Levyltä ei uusia klassikoita löydy, mutta toimivaa, elämänmakuista kitarapoppia on tarjolla.
Chadwickilla on yhä karismaattinen,
persoonallinen ääni ja niin sanoittajana kuin säveltäjänäkin
hän osaa luoda elämänmakuista ja arkista menoa, jota koko
yhtyeen soitto tukee. Harmittavasti yhtye ei enää pysty tai halua
luoda kitaravalleja entiseen tapaan, mikä tuo esiin biisien
perinteisyyden ja vahvat '60-lukuvaikutteet. Biiseissä ei
varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta etenkin levyn keskivaiheilla
niiden tasavahvuus muuttuu tasapaksuudeksi. Asiaa ei auta se, että
kappaleet eivät tunnu muodostavan minkäänlaista kokonaisuutta,
vaan levy tuntuu vain kasalta biisejä. Levyn loppupäästä löytyy
kuitenkin kolme lempeää poppista, joita kuuntelee mielellään:
Trouble in Mind, Sunshine Out of the Rain ja Holy River ovat
leppoisia biisejä, joissa ei ole sitä vahvaa tunnelatausta, joka
HoL:n parhaissa kappaleissa on, mutta ne ovat kuitenkin helpon
melodisuutensa ja sujuvuutensa ansiosta hyvin piristäviä. Etenkin
TiM, jossa kuuluu myös nimettömäksi jäävän naisen, ehkä
yhtyeeseen aikoinaan kuuluneen Andrea Heukampin, ääntä on oikein
raikas poppis.
SPWIR on hieman hajanainen levy, mutta
Chadwickin ääntä kuuntelee mieluusti eikä yhtye ole kadottanutta
persoonallisuuttaan. Todennäköisesti yhtyettä ei Suomessa
keikoilla nähdä, joten tässä maistiainen yhtyeen (akustisesta)
keikkakunnosta ja yhtyeen johtavan kaksikon Chadwickin ja kitaristi Terry Bickersin henkilökemiasta:
Kas, nuori Pekka kirjoittaa taas vanhan Pekan vanhasta suosikkibändistä. Hauskaa!
VastaaPoistaTämä levy ei tosiaan ole ihan täysosuma, mutta totta kai uutta House of Lovea ottaa aina vastaan riemumielin. Hienoa että ukot jaksavat edelleen painaa. Se varsinainen paluulevy Days Run Away on minusta oikeasti loistava. Huonoja levyjä bändi ei koskaan tehnytkään, myös parjatussa Audience with the Mind -levyssä on paljon hyvää.
P.S. Oletko kuullut Guy Chadwickin soololevyn Lazy, Soft & Slow? Se on aivan huikea, kannattaa tsekata Spotifysta.
Joo, jaamme nimen lisäksi näköjään myös musiikkimaun.
VastaaPoistaHouse of Lovelta olen kuunnellut kaksi ekaa. Chadwickin soololevyä en ole kuunnellut, mutta pistetään kuunteluun.