Portaali 1980-luvun alkuun
Julkaisuvuosi: 2013
Ensikosketus: 2013
Helmeilevimmät biisit: The Movements, Morning Sun, Driving
Löytyykö levyhyllystä: Bandcamp, Spotify, yms.
Levyn huumaavuus
7.7
Yksi viimekuun kotimaisista
tapauksista musiikin osalta oli varmastikin Sin Cos Tanin toisen
levyn, Afterlifen, julkaisu. Niin kuin jo aiemmassa arviossa
"ennustinkin" niin levy on sitä popimpaa Hulkkosta.
Afterlife ja Sin Cos Tan duo kokonaisuudessaan on popin lisäksi myös
hiukan retroa; tunnelmat ja osittain äänimaailmakin tuo muistumia
'80-luvusta, vaikka toteutus onkin tarpeeksi moderni että Afterlifea
ei voi varsinaisesti retrona pitää. Sitä vastoin toista
suomalaista toisen levyn vasta julkaissutta projektia, tamperelaisen
Jani Tuovisen eli Jann Wilden The Saturnettesia, on paljon helpompi
pitää retrona. Lukuisat kappaleista voisivat olla studioiden
nurkista löytyneitä aarteita 1970-luvulta ja '80-luvun alusta.
Retronhan ei tarvitse onneksi olla mikään negatiivinen määrite
eikä se ole sitä The Saturnettes II -levynkään kohdalla.
Parasta levyssä on monipuolisuus.
Wilde on ammentanut vaikutteensa monesta lähteestä ja saanut
aikaiseksi niin New Order -elektroa (Television Boy/Television Girl),
energisen poprokkauksen (Just Because), kohtalokkaan balladin (Let
The World Keep Falling Apart) ja toisistaan sopivasti erottuvia
tunnelmallisia popkipaleita (Someway, Bob From The Cure, The
Movements, Morning Sun ja Driving). Omalla kohdalla parhaaksi
kipaleeksi on noussut loppua kohti kasvava pophelmi The Movements, jossa tietyn vuosikymmenen vaikutus ei kuulu yhtä
vahvasti kuin levyn muissa kappaleissa, eli biisin toteutuksessa on
menty sen ehdoilla eikä tietyn saundin ja tyylin ehdoilla. Kuitenkin
Wilde ehdottomasti vakuuttaa retrommissakin kipaleissa niin laulajana kuin säveltäjänäkin ja levyn tunnelmat ovat kohdallaan.
Mitä todennäköisimmin levy ei saa
suurempaa huomiota, mikä on valitettavaa sillä se on ehdottoman
toimiva paluu 1980-luvun alun tunnelmiin. Tietenkin aina voi etsiä
ja ottaa kuunneltavakseen niitä "aitoja" levyjä, mutta
loppujen lopuksi Wilde on säveltänyt kasan hyviä kipaleita ja
toteuttanut ne parhaaksi näkemällään tavalla, ja lopputulos on
oikein mainio.
Periaatteessa kaikki levyn kahdeksan
biisiä ovat videobiisejä, sillä niistä kaikista on tehty tai
tekeillä lofi-videot, jotka löytyvät mm. projektin/yhtyeen
nettisivulta, mutta pistetään niistä tähän niin kipaleena kuin
videona mainio Someway:
Tekstit
