Poppi paluu
Julkaisuvuosi: 2013
Ensikosketus: 2013
Helmeilevimmät biisit: The Moment, Life is Beautiful, Enough
Löytyykö levyhyllystä: Bandcamp, Spotify, yms.
Levyn
huumaavuus
7.1
Toad the Wet Sprocket on
kalifornialainen bändi, joka koki menestystä 1990-luvun
alkupuoliskolla esittämällä tunteikasta ja vakavaa poprockia
hieman R.E.M.:n tyyliin. Itse tutustuin yhtyeeseen joskus aikoja
sitten kirjastosta lainatun cd:n kautta ja yhtyeen nimi ja pari
melodiaa jäi mieleen. Nyt yhtye on tehnyt ensimmäisen levynsä 16
vuoteen, New Constellationin, joka jatkaa samalla tyylillä, mutta
ehkä hieman puhtoisimmin saundein ja mainstreamhenkisemmin.
TtWS – nimi on muuten
Monty Pythonin sketsistä napattu – ei tainnut koskaan olla mikään
kovin äänekäs yhtye, eikä melua löydy tältäkään levyltä.
Sitä vastoin korostetumpaa kitarapopmeininkiä ja tarttuvia
kertosäkeitä kyllä löytyy. Hetkittäin se toimii, mutta osassa
kappaleista popelementit hieman ärsyttävätkin. Monet kappaleet
tuntuvat jotenkin liian helpoilta ja pirteiltä, ne muutamat
hitaammat ja herkemmätkin. Kuitenkin biisien teksteissä on hieman
sitä vakavuuttakin, vaikka elämänmyönteisiä ovatkin, ja Glen
Phillips on edelleen loistava laulaja, joten levyn tasavahvoja, hyvin
toteutettuja kappaleita kuuntelee mielikseen.
New Constellationilla
TtWS on radioystävällisempi ja helpommin lähestyttävä kuin
aiemmin, mutta yhtye on silti yhtä lailla vakava, rehellinen ja
tunteikas kuin ennenkin ja onnistuu hetkittäin hienosti, kuten Life
is Beautifulilla, joka on kaunis poplaulu, niin, elämän
kauneudesta. Särmikkyyttä olisi saanut olla hitusen enemmän, mutta
onneksi sitä on edes hieman, vaikkakaan ei tarpeeksi, levyn
päättävässä Enoughissa, joka on rauhallisesti käynnistyvä
angstiballadi viulutaustoilla.
Videobiisiä levyllä ei
vielä ole, joten muistellaan menneitä:
Tekstit
