Olen ollut nyt pari viikkoa töissä Nelosella - radiostudioilla, jossa pyörii niin Radio Rock, SuomiPop, Aalto ja sun muut jättikanavat. Meikäläinen on kuunnellut niin paljon suomalaista poppia tässä viime aikoina, että kohta pursuaa korvista yli.

Jenni Vartiaisen kolmas albumi, Terra julkaistiin perjantaina. Se vasta onkin ollut tehosoitossa tässä viime aikoina. Popstarsista aikoinaan pinnalle ponnistanut Jenni on karistanut Gimmel-pölyt pois jo aikaa sitten. Nyt levyllä laulaa aikuinen nainen, jonka tyttövuodet ovat kirjaimellisti jo takana.

Terra on tuotannoltaan varmaan yksi suurimpia levyjä mitä suomalainen musiikki-skene on koskaan tuottanut. Vähänkään harjaantuneempi kuuntelija huomaa, että vibaa on haettu Florence + The Machinen ja Lana Del Reyn musiikista. Mahtipontisia sovituksia, jousia ja vyöryviä kertosäkeitä - tällaista ei ole ennen Suomessa kuultu.

Jenni Vartiaisella on kiva ääni. Hän osaa laulaa ja parhaimmillaan ääni saa ihon kananlihalle. Jos vertaa edellisiin levyihin, Jenni osaa revitellä ihan erilailla. Ja se on hyvä asia. 

Jossain kuitenkin mättää. Terran kappaleet eivät oikein vakuuta minua. Sanoitukset ovat suurimmaksi osaksi pinnallista lässytystä, sellaisia varttuneempien naisten muka hienoja "tsemppibiisejä". Ehkä naiset osaavat arvostaa Terraa enemmän kuin minä.

Junat ja Naiset onnistuu jäämään Terran kappaleista korvamadoksi. Muut unohtuvat ja eivät saa ainakaan minua palaamaan vapaaehtoisesti enää levyn pariin.