Energiaa piisaa
Levyn huumaavuus
8.0
Julkaisuvuosi:
1992
Ensikosketus:
200?
Helmeilevimmät
biisit: Horror Head, Sandpit, Split Into Fractions
Löytyykö
levyhyllystä: Bandcamp, myös Spotify, yms.
Päädyin tämänkertaisen levyn
käsittelyyn monen mutkan kautta. Ensin aikomukseni oli arvostella
englantilaisen SPC ECOn (lausutaan space echo) juuri ilmestynyt
Sirens and Satellites. Mutta SaS on 80 minuuttia kestävä pläjäys
dreampoptunnelmointia, jonka keskeyttää aina välillä
1990-lukulaisittain "rankka" elektrorokkaus, joten päätin
siirtyä suosiolla yhtyeen 2010 julkaistuun debyyttilevyyn 3D:hen,
jota olin kuunnellut jo aiemminkin. Sekään ei oikein inspiroinut,
vaikka SPC ECO keskittyikin siinä lähinnä dreampoppaukseen, joten
palasin uudestaan SaS:n pariin. Pääsin levyyn hieman paremmin
sisään, mutta tajusin samalla, että SPC ECOa enemmän minua
kiinnostaa yhtyeen toisen vakijäsenen Dean Garcian aiempi bändi
Curve. Curve toimi 1990-luvun alusta 2000-luvun puoliväliin ja
julkaisi urallaan viisi kokopitkää. Näistä levyistä otin
tarkempaan kuunteluun duon minulle jo ennestään tutun debyyttilevyn
Doppelgängerin. Vaihto SPC ECOsta Curveen osoittautui oikeaksi:
Curve on ainakin vielä SPC ECOa kiinnostavampi bändi.
Curven voi luokitella shoegazevaikutteista huolimatta electrorockbändiksi eli toisin sanoen 1990-lukulaisittain moderniksi
rockbändiksi Garbagen ja 1990-luvun Depeche Moden ja U2:n tapaan.
Noihin kahteen jälkimmäiseen bändiin Curven yhdistää myös
Doppelgängerin tuottaja Flood, joka on urallaan toiminut samassa
roolissa mm. DM:n Violatorilla ja U2:n Popilla. Curvea ei voi
tietenkään menestyksessä ja maineessa verrata noihin mainittuihin
yhtyeisiin, mutta ainakin Doppelgängerillä Curvella on energiaa
vaikka muille jakaa. Laulaja Toni Halliday – joka muistetaan ehkä
parhaiten tästä – on vahvassa vireessä, ja Dean Garcian luoma
äänivalli on hetkittäin mahtavan kuuloista. Kappalemateriaali ei
ole aivan huippua; levyllä on yksi hidas tunnelmointi – levyn
päättävä Sandpit – ja 9 äänekästä ja menevää
electrorockbiisiä, jotka ovat kategoriaa "hetken huumaa",
eli ne toimivat kuunteluhetkellä, mutta eivät jää korvien väliin
soimaan yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Tuo poikkeus on Horror
Head, jossa on mahtava energialataus ja päähän jäävä kertosäe.
Myös Split Into Fractions pitää mainita, koska siinä on todella
komeaa kitaran mouruntaa, Hallidayn loistavaa heittäytymistä ja
kaikin puolin kova draivi päällä. Muutkin biisit kyllä toimivat
siinä hetkessä oikein mainiosti. Teksit ovat tummasävyisiä,
kuten musiikkikin, ja keskittyvät lähinnä parisuhteen
riitatilanteisiin, mutta toimivat koska Hallidaylla on asenne
hallussa.
Curve on niitä yhtyeitä, joiden ura
ei mennyt ihan niin kuin piti; ura oli katkolla jo toisen levyn
jälkeen, ja lopullinen katko Garcian ja Hallidayn yhteistyölle tuli
2005. Nykyään Garcia toimii siis SPC ECOssa, jossa laulajana toimii
hänen tyttärensä Rose Berlin. Hallidaykin on julkaissut yhden
levyn nimellä Chatelaine ja jatkoakin voi olla tulossa. Sitä
odotellessa voi tutustua Curven tuotantoon ja tsekata SPC ECOkin. Ja tietenkin katsoa Horror Headiä. Laitan tähän kuitenkin levyn toisen sinkkubiisin Fait Accomplin videon, ihan vain osoitukseksi siitä, että Curvella riitti energiaa ekalla levyllään:
Tekstit
