Itsensä kadottaneen skottibändin mitäänsanomaton kolmonen
Julkaisuvuosi: 2013
Ensikosketus: 2013
Helmeilevimmät biisit: Magazine, Neon Bedroom
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Levyn huumaavuus
4.6
Glasvegas on hei täällä taas. Huikealla debyytillä 2007 debyytinsä avannut skottiyhtye upotti musiikkinsa kaikkien musadiggareiden sydämiin kertaheitolla. Eikä siinä mitään - Glasvegasin debyytti oli miltei täydellinen. Ainakin minä olen kuunnellut sen puhki kaikkia bonus-raitoja myöten.Parisen vuotta sitten julkaistu kakkoslevy taas ei ollut monille ihan yhtä sykähdyttävä tapaus. Yhtyeen rumpali lähti vaihtoon ja meno meni kertaheitolla massiivisemmaksi - sanotaanko, että Glasvegas kompastui edellisellä levyllä tekotaiteelliseen, suuruuden hulluun lässytykseen. Se sai ainakin mut epäilemään, että oliko Glasvegas sittenkään niin lupaava bändi kuin debyyttilevy antoi aikanaan ymmärtää.
Later... When the TV Turns to Static on hyvä todiste siitä, että aina ei kolmas kertakaan totta sano. Edellisen levyn synakokeiluista on luovuttu, soundimaailma muistuttaa ensimmäisen levyn maisemia. Vaikka periaatteessa ollaan soundillisesti yhtyeen lähtökuopissa, se on kaukana ensimmäisen levyn tunnelmista. Yllättävää on, ettei uudelle levylle ole saatu edes mitään killeriraitaa (kuten viime levyllä The World is Yours) aikaiseksi. Later... When the TV Turns to Static täynnä ylipitkiä ballaadeja, jotka ovat huonompia kuin ensimmäisen ja toisen pitkäsoiton b-puoliskot.
Yhdeksi suurimmista koitinkivistä lopulta muodostuu yhtyeen keulahahmo James Allan. Mies tulkitsee reilusti ylidramatisoiden joka ikisen biisin. Jamesilla on hieno ääni ja hieno aksentti mutta liika on liikaa. Muuten ihan kivaksi lällybiisiksi muodostunut I'd Rather Be Dead (Than Be With You) on pilattu James Allanin rasittavalla karjumisella. Maltillisemmat biisit, kuten Magazine ja Neon Bedroom toimivat paljon paljon paremmin. Näitä olisi kaivannut lisää.
Tällä hetkellä en oikeastaan tiedä mitä ajatella edes bändistä nimeltään Glasvegas. Turha kolmoslätty jää unholaan jo ennen syksyn alkua ja seuraavalta levyltä en uskalla odottaa yhtikäs mitään. Argh miten onneton levy!!!
Tekstit
Eka levy oli hyvä ja sitä seurannut joulu-ep melkeinpä loistava ja oon bändin kerran livenä nähnytkin 2009 Ruisrockissa, mutta tokasta levystä en jotenkin jaksanut innostua yhtään. Nyt tän arvion luettuani oon kiinnostunu tästä kolmannesta levystä vielä vähemmän.
VastaaPoistaKehitin aikoinaan Musen levyjen myötä teorian: pompöösiyteen ja megalomaniaan taipuvat yhtyeet tarvitsevat aina ulkopuolisen tuottajan. Musella ongelman huomasi The Resistancella, joka muuttui isoudessaan jo parodiaksi itsessään.
VastaaPoistaGlasvegasilla on nyt ihan sama homma. Allan ja kumppanit tarvitsevat jonkun, joka uskaltaa sanoa vastaan, kun läikkyy kunnolla yli. Ja tällä levyllä läikkyy ja pahasti.
Voisi tosin biisejäkin olla särövallin sijasta.