Julkaisuvuosi: 2013
Ensikosketus: 2013
Helmeilevimmät biisit: Evie, Sandy, That Awful Sound, Any Way, Sweet Nothing
Löytyykö levyhyllystä: Ennakkotilauksessa


Pitchforkia moititaan usein hipsterifoorumiksi, joka keskittyy ylistämään pelkästään tiettyjä artisteja/yhtyeitä. Ottamatta väittämään enempää kantaa, voin todeta kyseisen foorumin esitelleen minulle yhden tämän vuoden kiinnostavimmista uusista artisteista. Kun Jackson Scottin That Awful Sound sai Pitchforkilta Best New Music -leiman viime helmikuussa, kävin kuuntelemassa kyseisen kappaleen Scottin Soundcloud-sivustolla. Ja päädyin kuuntelemaan kappaleen useita kertoja peräkkäin.

Koska That Awful Sound kuulosti juuri siltä, mitä olin kaivannutkin - uudelta ja yllättävältä. Yksinkertainen kitarakomppi, laiska tempo ja viaton, jopa lapsekas lauluääni lumosivat minut heti. Kappaleen ylisoittamisen jälkeen halusin kuulla lisää Scottin tuotantoa, mutta Soundcloudista löytyi vain kaksi Scottin kappaletta ja hyvin vähän mitään tietoa itse artistista. Googlen johdattamana päädyin lukemaan Scottin haastattelua, jossa hän mainitsi, että jos joku on kovin kiinnostunut kuulemaan koko levyn, voi hän lähettää sen sähköpostitse. Joten kokeilin onneani ja lähetin Scottille sähköpostia, pyytäen mahdollisuutta kuulla levy kokonaisuudessaan. Hämmästyksekseni alle tunnin sisällä sain vastauksen viestiini, latauslinkin Melbourniin sekä hyvän mielen.

Kuulin levyn juuri oikeaan aikaan, kun olin turtunut alkuvuoden levytarjontaan; Melbourne kuulosti virkistävältä muiden joukossa. Levyn maalailevat tunnelmoinnit sopivat väsyneisiin talvi-iltoihin täydellisesti - kappaleet eivät ahdistaneet synkkyydellä, vaan lohduttivat pehmeillä, jopa junnaavilla äänillään.

Melbourne alkaa hieman painostavalla instrumentaalilla, Only Eternal ja päättyy Twin Peaks-henkiseen, unenomaiseen Sweet Nothingiin. Näiden kahden kappaleen väliin mahtuu kuitenkin useampikin helmi, kuten esimerkiksi Only Eternalia seuraava Evie. Raukea, lähes ivaava kappale kuuluu Melbournen parhaimmistoon. That Awful Soundin olen ylisoittanut lähes pilalle, joten tämän hetkinen suosikkini on leikkisä ja jopa heleä Sandy.

iTunes luokittelee Melbournen makuuhuone popiksi, mutta itse kutsun sitä mielummin neliraita tunnelmoinniksi. Kappaleiden sävyt vaihtelevat vuorotellen uhkaavasta pirteään. Scottin ajoittain lällättelevä laulutyyli saattaa ärsyttää joitakin, mutta minut se hurmasi täysin. Musiikillisia vaikutteita levyllä voi kuulla Atlas Soundista Nirvanaan ja Slintiin.

Melbourne on ollut yksi tämän kevään soitetuimpia levyjäni, mutta arvostelun kirjoittaminen on ajankohtaista vasta nyt. Pian saatuani Melbournen kuunteluun, luin Scottin tehneen levytyssopimuksen Fat Possumin kanssa. Vaikka levyn virallinen julkaisupäivä on vasta 9. syyskuuta, voi Melbournen käydä kokonaisuudessaan kuuntelemassa Pitchforkin sivuilta.