Edes purjehdus ei ole turhaa
Julkaisuvuosi: 1996
Ensikosketus: 2011
Helmeilevimmät biisit: The Boy Who Sailed around the World, Ray of Sunshine, Together Forever in Love
Löytyykö levyhyllystä: Ei, mutta ostaisin mielelläni.
Levyn huumaavuus
9,0
Go Sailor oli
yksi Rose Melbergin (Tiger Trap, The Softies) monista bändeistä, mutta mikään
turha projekti se ei ole. Go Sailorin ainoa kokopitkä on nimittäin yksi
90-luvun parhaista twee pop/ indiepop-albumeista, jonka vaikutusta myöhempiin
indiepoppareihin, kuten Veronica Fallsiin, on vaikea olla huomaamatta, vaikka
Go Sailor viihtyykin enemmän purjeveneessä kuin hautausmaalla.
Go Sailor ei
sinänsä tee mitään erikoista: 14 biisiä, 32 minuuttia, muutama sointu, nopea
tempo, sokerinen laulu, energiaa ja intoa. Sanoitukset kertovat pojista,
tytöistä, sydänsuruista ja purjehduksesta – eikä edes purjehdus ole turhaa! Go
Sailor ei pääse pöyhkeilemään omaperäisyydellään, mutta liekö omaperäisyydellä
niin väliä, kun biisimateriaali on hillittömän hienoa.
Go Sailoria olisi
luultavasti mahdollista kritisoida siitä, ettei levyllä juuri ole musiikillista
vaihtelua ja jäkäjäkä, mutta ainakaan tämä kirjoittaja ei kykene
kriittisyyteen, kun levyä kuunnellessa sydän nauraa, aurinko paistaa ulos korvista
ja suussa maistuu tuoreet kirsikat.
Olen muuten sitä mieltä, että 1996 on tähän
mennessä paras musiikkivuosi.
Tekstit
