Julkaisuvuosi: 2013
Ensikosketus: 2013
Helmeilevimmät biisit: Alive, Concert Pitch, Ice on the Dune
Löytyykö levyhyllystä: Ei

Australialainen Empire of the Sun täytti vuonna 2008 Walking on A Dream -debyytin sävyttämänä kimaltelevine asuineen klubien tanssilattiat ympäri maailman. Kesäisen pulppuava synapop toi aikoinaan kesän keskelle syksyä. Bändi lähtee vuonna 2013 uusintakierrokselle - ensikuuntelujen jälkeen tuntuu kuin mikään ei olisi muuttunut. Vai onko sittenkin?

Empire of the Sun osasi olla ensimmäisellä albumilla harvinaisen koukuttava ja melodinen. Half Mast, Walking on a Dream, We are the People ja Standing on the Shore olivat kaikki erittäin rautaisia sävellyksiä ja niiden mukana teki mieli laulaa maan perkeleesti. Noh, eipä päde tämä enää uudella albumilla. Ice on the Dunen kappalevalikoima on suorastaan surkea. Aliven tahdissa voisin hyppiä ehkä jurrissa, jos on pakko. Concert Pitchissä ja Ice on the Dunessa on ihan kivat synat. Mutta that's it.

Vaikka ensimmäiseltä levyltä kuoriutui huikeita tanssihelmiä, en ole koskaan pitänyt bändistä. Ajattelin listata tähän merkintään pienehkön inholistan asioista, joita en voi Empire of the Sunissa sietää:

- En pidä Empire of the Sunin teatraalisuudesta

- En pidä Luke Steelen äänestä

- En pidä bändin kostuumeista

- En pidä siitä, että yhtye kuullostaa paikoittain liikaa MGMT:ltä 

- En pidä bändin elektrokliseiden kierrättämisestä

- En pidä siitä, että lähes jokaisessa biisissä on tismalleen samanlainen rytmi


Anteeksi, mutta ei näin maanantai-iltana tullut enempää asioita mieleen. Ice on the Dune ei ole paria kappaletta lukuun ottamatta hyvää musiikkia.