Näytetään tekstit, joissa on tunniste synapop. Näytä kaikki tekstit

#454 Falsework

By | Published tiistai 10. marraskuuta 2015

                        Lämpöä pimeyteen


Julkaisuvuosi: 2015
Ensikosketus: 2015
Helmeilevimmät biisit: We're No Good, Little Wave, Lean into My Love
Löytyykö levyhyllystä: Spotify, yms.

Levyn huumaavuus

                                   8.8

Junior Boysilta pitäisi tulla kohta – tarkalleen ottaen helmikuussa – uusi levy, joka voi hyvinkin olla ensi vuoden elektropoptapaus, ainakin sen nimibiisi lupaa hyvää. Tänä vuonna kyseinen kunnia voi hyvinkin mahdollisesti kuulua myös kanadalaiselle Young Galaxylle ja heidän viidennelle levylleen, äskettäin ilmestyneelle Falseworkille. 

Falseworkilla Young Galaxy elektropoppaa melko helposti lähestyttävästi ja tarttuvasti, samalla kuitenkin sopivan indiesti eli mitään turboahdettua valtavirtapoppausta ei ole tarjolla. Syvimmin koneillessaankin Young Galaxy pääätyy kuitenkin vain hienoiseen viileyteen tyyliin Body, ja paremman kuvan levystä antaakin hyvin lämpöinen ja rento Ready to Shine. Parhaat hetket levy tosin tarjoaa vasta sinkkubiisien jo mentyä. Molokon sielukkaan diskopoppauksen mieleen tuova Must Be Love, Jessie Warellekin sopiva We're No Good, ihana synapoppis Little Wave ja modernilta Marvin Gayelta kuulostava Lean into My Love ovat kaikki omin tavoin loistavia. Se, että yhtäkän niistä ei ole julkaistu sinkkuna kertoo varmasti siitä, että Young Galaxy ei halua menestyä kaupallisesti. No, ei niissä sinkkujulkaisuissa tai muissakaan mainitsematta jäävissä biiseissä vikaa ole, hyvin onnistuneen kymmenen biisin kokonaisuuden Catherine McCandless, Stephen Ramsay, Matthew Shapiro ja tuottajana toiminut ruotsalainen Dan Lissvik ovat saaneet aikaan. Eli jos elektropop lämmittää, niin tässä on yksi laadukas levytys kuunneltavaksi.

Posted in , , , | Leave a comment

#281 Ice on the Dune

By | Published maanantai 1. heinäkuuta 2013

Umpimätä diskojyystökakku Australiasta

Levyn huumaavuus
3.3

Julkaisuvuosi: 2013
Ensikosketus: 2013
Helmeilevimmät biisit: Alive, Concert Pitch, Ice on the Dune
Löytyykö levyhyllystä: Ei

 Australialainen Empire of the Sun täytti vuonna 2008 Walking on A Dream -debyytin sävyttämänä kimaltelevine asuineen klubien tanssilattiat ympäri maailman. Kesäisen pulppuava synapop toi aikoinaan kesän keskelle syksyä. Bändi lähtee vuonna 2013 uusintakierrokselle - ensikuuntelujen jälkeen tuntuu kuin mikään ei olisi muuttunut. Vai onko sittenkin?

Empire of the Sun osasi olla ensimmäisellä albumilla harvinaisen koukuttava ja melodinen. Half Mast, Walking on a Dream, We are the People ja Standing on the Shore olivat kaikki erittäin rautaisia sävellyksiä ja niiden mukana teki mieli laulaa maan perkeleesti. Noh, eipä päde tämä enää uudella albumilla. Ice on the Dunen kappalevalikoima on suorastaan surkea. Aliven tahdissa voisin hyppiä ehkä jurrissa, jos on pakko. Concert Pitchissä ja Ice on the Dunessa on ihan kivat synat. Mutta that's it.

Vaikka ensimmäiseltä levyltä kuoriutui huikeita tanssihelmiä, en ole koskaan pitänyt bändistä. Ajattelin listata tähän merkintään pienehkön inholistan asioista, joita en voi Empire of the Sunissa sietää:

- En pidä Empire of the Sunin teatraalisuudesta

 - En pidä Luke Steelen äänestä

 - En pidä bändin kostuumeista

 - En pidä siitä, että yhtye kuullostaa paikoittain liikaa MGMT:ltä 

 - En pidä bändin elektrokliseiden kierrättämisestä

 - En pidä siitä, että lähes jokaisessa biisissä on tismalleen samanlainen rytmi


Anteeksi, mutta ei näin maanantai-iltana tullut enempää asioita mieleen. Ice on the Dune ei ole paria kappaletta lukuun ottamatta hyvää musiikkia.





Posted in , , , | 3 Comments

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.