Eloisa levy kaksikolta, joilta ei bändikuvissa paljon hymyä piisaa
Levyn huumaavuus
7.0
Julkaisuvuosi: 2012
Ensikosketus: 2012
Helmeilevimmät biisit: Leaving, Invisible, A Face Like That
Löytyykö levyhyllystä: Ei
Pet Shop Boys pamautti syksyllä ulos yhdennentoista albuminsa, Elysiumin. Elysium sattui sopivasti tällöin aika tiukkaan albumisumaan, joten se jäi valitettavasti heti julkaisun aikoihin tyystin kuulematta. Kerkesin tutustua kyseessä olevaan tuotokseen vasta joulun tienoilla. Jouluna saivat joululaulut sitten ihan oikeasti jäädä, Elysium oli mun viime joulun ehdoton teemalevy.
Minun ja Pet Shop Boysin kaveruussuhde alkoi itse asiassa jo ollessani 9-vuotias. Meillä oli tapana velipojan kanssa nauhoitella c-kaseteille aina radiosta tulleita meneviä biisejä talteen. Yksi kerta satuimme kuulemaan Pet Shop Boysin It's A Sinin Radio Mafialta - yhden yhtyeen kovimmista ja tunnetuimmista hiteistä. Sehän upposi meihin kuin kuuma veitsi margariiniin. Silloin aikoinaan englannin kieltä taitamattomina emme kuitenkaan tienneet mitä laulun kertosäkeessä oikein sanotaan: me väännettiin "It's a Sin" pienissä päissämme "Eksosiniksi". Netistä ei kuitenkaan silloin aikoinaan löytynyt mitään "Eksosiniin" viittaavaa biisin nimeä, joten biisi jäi meille vuosiksi täysin mysteeriksi. Saatiin sitten tietää kappaleen oikea esittäjä ja nimi vasta monien monien vuosien päästä, kun kysyin suorassa lähetyksessä Parasta Ennen-Matilta, että oisko sillä hajua mikä kappale on oikein kyseessä. Ja Mattihan tiesi!
Mistä puusta se Elysium on oikein sitten veistetty? Kaikki te Pet Shop Boys-kuuntelijat, jotka pidätte Behaviourista ehdottomasti eniten: tulette diggaamaan myös Elysiumista. Äänimaisemiltaan liikutaan ehdottomasti yhtyeen neljännen albumin maastoissa. Uskokaa tai älkää: Leaving on lähes yhtä vakuuttava avausraita kuin vuonna 1990 ulos tulleen Behaviourin Being Boring. Se sytyttää ja saa kuuntelemaan yhä uudelleen ja uudelleen. Milloinkohan jättämisen vaikeudesta on kirjoitettu näin täydellinen pop-kappale? Minä en oikeasti edes muista. Invisiblen ja A Face Like Thatin voinemme myös listata parhaiden biisien joukkoon.
Pet Shop Boys kuullostaa edelleen niin vanhalta kunnon Pet Shop Boysilta, että se on jopa ihan kunnioitetttavaa. Pet Shop Boys on ollut minulle jo pitemmän aikaa bändi, jonka musiikin tahdissa sielu ihan oikeasti lepää. Rakastan sitä, että Elysiumilla Pet Shop Boys on edelleen tunnistettava itsensä ja musiikin suunta on edelleen sama. Helposti päähän jäävät synamelodiat, ysärikasari-discobiitit ja tunnistettavat pop-lyriikat - ne kaikki löytyvät myös Elysiumilta.
Elysiumia on haukuttu mediassa yhtyeen heikoimmaksi albumiksi. Vaikka mukana on muutama heikompi lenkki (Ego Music, Hold On, Your Early Stuff), kyllä se nyt aina edellisen levyn eli Yesin pesee. Hyvä levy, sanon minä.
Tekstit
