#261 Majakanvartijan uni


”Mun piti kertoo siitä kaikesta, taivaasta toivosta sulle… mut jos mä kerron kuitenkin ensin tän unen…”





Julkaisuvuosi: 2010
Ensikosketus: 2011
Helmeilevimmät biisit: vaihtelee
Löytyykö levyhyllystä: joo



Levyn huumaavuus
9.6

Suomenkielinen musiikki on minulle kiinni identiteetissäni lyriikoiden kautta, se tulee ihon alle ja se on enemmän omaani kuin mikään muu. Nuorena villikkona sydämeni etsi tietään sen pariin tekemättä mitään ihmeellisempiä löytöjä. Ville Leinoseen törmäsin ensimmäistä kertaa Radio Suomipopin aalloilla yläasteen alkupuolella. Muistuu mieleeni, kun ystävääni haukuttiin iljettäväksi Leinoseksi. Kovisten puheet jättivät leiman mieleeni, ja siitä leimasta pääsin eroon vasta Suudelmittaren löytämisen myötä 2010. Ville Leinosen ura lähti liikkeelle Einstürzende Neubauten –vaikutteisesta Raastinlauluja –levystä. Nopeasti tämän jälkeen hän löysi iskelmäprinssi-identiteettinsä Valumo-yhtyeen kanssa; Majakanvartijan unta edeltänyt aikakausi huipentui kuitenkin soololevynä tehtyyn Suudelmittareen.

Teemalevyissä on tärkeää lukea käyttöohjeet heti alussa jos niitä löytää levyn kansien välistä. Majakanvartijan unen kohdalla ne voi onneksi löytää. Yksinkertaistettuna käyttöohjeet kertovat, että Majakanvartijan unta varten on löydettävä oikea rentoutumisen tila, jota ei muuhun maailmaan keskittymällä voi saavuttaa. Levyä tehdessään Leinonen on kertonut löytäneensä uudenlaisen vapautuneisuuden sisältään ja se näkyy ensisilmäyksellä täydellisenä suunnanmuutoksena kappaleiden nimissä.

Majakanvartijan ”hölynpölyisyydessä” on kyse siitä, että alitajunnasta tulevan luovuuden ja levylle päätyvän musiikin ja lyriikoiden välillä oleva järjen muuri on murrettu. Tämän vuoksi unimaailmaa kuvaava teos vaatii oman rauhallisen kuuntelupaikkansa, jossa matala vireystila auttaa siihen maailmaan pääsemisessä. Levy tekee työtään mielessä hiljalleen – sen sekaisuus on pelkkä hyve. Unessa käsitellään huolta ihmiskunnan tulevaisuudesta ja kaipuuta lapsuuden maailmaan.

Musiikillisesti Majakanvartijan uni on jonkin sortin psykedeelistä folkkia, jota ajoittain säestetään erilaisten kilistimien avulla. Levyn tyyli risteää Devendra Banhartin, Animal Collectiven hissumpien kappaleiden ja klassisten lastenlaulujen välillä. Tempo vaihtelee ja luo dynamiikkaa levyyn kokonaisuutena. Itselleni tärkeimmiksi kappaleiksi ovat kasvaneet hitaimmat kappaleet L'Ancre, La Croix, Le Coeur, Sumunummienunilillukka ja Tiike-Rini osittain julistavuuden vähäisyyden ja absurdiuden ansiosta. Kappaleet sopivat toisiinsa ja yhdessä luovat matkan alitajuntaan. Ainoa häiritsevä puoli tuntuu olevan liian päällekäyvä ilmastonmuutospelko – Tai vaan toi von taa on kertosäkeeltään todella suoraa puhetta.

Majakanvartijan unen sisäistin itse viimeistään siinä kohtaa, kun vuosi sitten kävin klassikkolevykeikalla Tavastialla. Kokemus oli tajunnanräjäyttävä, todellista toimivaa hullua sekoilua ilman mitään tekotaiteellisuuden tunnetta. Keikka oli askel levyn sisälle syvempään transsitilaan. Väitän, että livemuusikkona Leinonen on maailman aivan ehdotonta huippua. Keikalle todellakin kannattaa eksyä.



Bookmark the permalink. RSS feed for this post.

Leave a Reply

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.