Musta on uusi swag

Levyn huumaavuus

6.7

Ensitutustumiseni Brooklynilaisen Rakim Mayersin kanssa eivät olleet helppoja. Hurjalla hypellä suitsutettu mixtape LiveLoveA$AP ei kolissut. Vielä vähemmän kolisi Flow'n "SWAGSWAGHANDSUPHANDSUP"-keikka. Silti koin velvollisuudekseni ottaa Rockyn levyn kuunteluun, kun se eteeni tungettiin.

No tuota, eihän LongLiveA$AP huono levy ole. Sillä on paljonkin hyvää, kuten Clams Casinon biitit ja A$AP:n energinen räppäys. Varsinkin levyn alkupuolella Rockyn riimeistä kuulee nuoren miehen tuhon, ja uhon. Ja muutenkin levy on ammattitaitoisesti tehty ja niin edespäin.

Mutta kun ei vaan riitä. Rockyn lyriikat ovat loppupeleissä jonninjoutavaa brassailua. Levyn sisältö onkin tiivistetty yhden kappaleen kertosäkeeseen: pillu, raha ja pilvi. Toki räpissä ollaan aina oltu asioiden ytimessä ja onhan A$AP:n hehkutuksessa osaltaan puhuttukin ytimeen palaamisesta, mutta mieheltä puuttuu persoona puheiden takaa. Ja persoona ei synny pelkällä itsekehulla.

Pahempaa on silti se, että levy on opportunistisen hahmoton. LiveLovelta tuttua Houston- ja Memphis-soundia on lopulta varsin vähän, mikä on iso pettymys. Clams Casino kun osaa tehdä soundeiltaan hienoja biittejä, jotka laahaavat oikeaoppisesti. Hänen osuus jää levyllä kahteen biisiin. Muuten levy sinkoilee old schoolmaisista sample-biiteistä Skrillexiin, eikä yhtenäistä tyyliä pääse syntymään koskaan. LongLive vaikuttaakin enemmän kokoelmalta yksittäisiä biisejä, kuin yhtenäiseltä albumikokonaisuudelta.

Myönnän nyt arvostelun loppuun, etten olisi näin kriittinen, jos hype olisi hillitympää. Levy ei ole huono, mutta se on vain tylsä. A$AP on puheista - niin omista kuin mediankin - huolimatta yksi monen joukossa, eikä erotu lukuisista tulokkaista edukseen juuri mitenkään. Varsinkin kun viime vuosina ollaan kuultu Odd Futuren anarkiaa, levyllä feattaavien Joey Bada$$in ja Action Bronsonin tietoisesti perinteistä räppiä sekä Kendrick Lamarin katutarinointia. Tässä porukassa pitää erottautua muullakin kuin swagilla ja merkkivaatteilla.