Paljon uudelleenkierrätettävyyttä kestänyt kotimainen albumi
Levyn huumaavuus
8.8
Julkaisuvuosi: 2010
Ensikosketus: 2010
Helmeilevimmät biisit: Erika, Jenni, Nukketalo palaa, Sinä elät yksin
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Uskokaa tai älkää: Olavi Uusivirran Preeria on ensimmäinen suomenkielinen levy minkä olen blogissa tähän mennessä ottanut arvioitavaksi. Uusivirran tämänvuotinen Elvis istuu oikealla oli loistelias levy ja niin parin vuoden takainen Preeriakin. Oman sukupolvensa yksi kovimmista kotimaisista sanoittajista kasvoi Preeria-levyn aikoihin kertaheitolla lauluntekijänä enemmän kuin yksikään tietämäni suomalainen artisti.
Uusivirta ei ennen Preeria-levyä ollut kiinnostanut minua juuri yhtään. Kolme ensimmäistä levyä esittelivät nuoreen mieheen kiteytynyttä vimmaa, energiaa ja suurta halua ottaa kantaa asioihin mutta that's all. Nuoruustango (2003), Me ei kuolla koskaan (2005) ja Minä olen hullu (2008) olivat kaikin puolin liian hätäisesti väsättyjä kokonaisuuksia. Ei ollut Uusivirran vielä aika nousta 2000-luvun suomalaisten artistien kärkikastiin.
Preerialla kaikki muuttui. Mies oli vihdoin väsännyt järkevänkuuloisen levykokonaisuuden - ihan kuin Uusivirta olisi kahdessa vuodessa kasvanut pojasta mieheksi. Albumin avaava kappalenelikko (Erika, Puberteetti, Jenni, Nukketalo palaa) on suorastaan syntisen laadukas. Saan todella harvoin suomenkielisestä biiseistä tällaisia kuuntelukiksejä! Sanoituksissa on tietynlaista mystisyyttä - romanttiikkaa, jonka tajutakseen kuulijan pitää keskittyä biisien tarinaan. Uusivirran lyriikat eivät avaudu tosiaan välttämättä ihan ohimennen. Se on oikeastaan ihan hyvä asia. Olavi osaa taitavasti jättää biisien lyriikat tulkinnanvaraisesti auki kuuntelijalle, olematta kuitenkaan liian mystinen tai etäinen.
Jotenkin tuntuu, että suomalaisesta radiomusiikista puuttuu juuri sitä mystisyyttä, mitä Olavi Uusivirta Preeria-levyllään tarjoaa juuri sopivissa määrin. Mukana on nerokasta sarkasmia ja viittauksia muiden suomalaisten muusikkojen tuotoksiin. Hyvänä esimerkkinä Jenni-kappale alkaa huvittavasti "Aurinko aurinko plaa plaa plaa, kumpi sen nyt saa"-lauseella, joka viittaa siis Riston muutaman vuoden takaiseen albumiin.
Olavi Uusivirta ei ole enää pojankloppi. Miehestä on kasvanut persoona, jonka seuraavaa siirtoa suomalaiset odottavat enemmän kuin innoissaan. Nukketalo palaa-kappaleessa mielestäni kiteytyy kaikki se, mihin Olavi pystyy parhaimmillaan.
Tekstit
