Musiikkia lumisen kaupungin sydämestä

Torstaina on Suomen itsenäisyyspäivä. Miten tämä sitten liitty tämänpäiväiseen arviooni, niin päätin kyseisen päivän takia kirjoittaa vaihteeksi suomenkielisestä musiikista - mistä tuleekin kirjoitettua aivan liian vähän.

Ultramariini on suomen yksi aliarvostetuimmista yhtyeistä. Kriitikot ovat kyllä tykänneet jokaisesta bändin levystä, mutta suuri kuuluisuus tai läpimurto on jäänyt tekemättä jos ei pieneksi hitiksi noussutta Elohopeaa lasketa mukaan. Tämä on sääli, sillä Ultramariini on ehdottomasti suomen parhaimpia suomeksi laulavia vaihtoehtoista rokkia/poppia soittavia yhtyeitä. Ydin on myös yksi vuoden 2010 parhaimmista suomalaisita levyistä.

Musiikillisesti Ydin ei keksi missään nimessä pyörää uudelleen, mutta harvoin kuulee näin hyvin yksinkertaisista aineksista tehtyä vaihtoehtoista rokkia. Levyllä ei ole yhtään mitään ylimääräistä ja äänimaailma on sopivan kuulas eikä millään tavalla täyteen ahdettu tai pömpöösi. Itseasiassa levyn kansitaide kertoo todella hyvin miltä tämä levy kuulostaa.

Mitä itse biiseihin tulee ovat ne järjestään erittäin hyviä ja koukuttavia melodioita löytyy sieltä täältä. Toki pieniä suvantovaiheita ja mitäänsanomattomia biisejä mahtuu joukkoon etenkin levyn puolivälissä. Se annettakoon anteeksi sillä pääosin biisimateriaali ja etenkin levyn tunnelma on koukuttava. En tahdo eritellä biisejä mitenkään erikoisesti, mutta erityisesti mieleen jäävät levyn vahvasti avaava biisikolmikko, sekä nimikkobiisi ilmavalla kertosäkeellään ja urbaaneilla sanoituksillaan.

Ydin on tunnelmaltaan vahva levy. Se aukeaa helposti, mutta ei ala siltikään tylsistyttämään tai ärsyttämään parin kuuntelun jälkeen. Ehkä tämä johtuu siitä että ydintä on todella helppo ja mukava kuunnella - sen parissa viettää 50 minuuttia mielellään etenkin näin talvi-iltoina.