Setä kohtaa pelkonsa
Ensikosketus: 2012
Helmeilevimmät biisit: Josie, A New Hope, Degenerate
Löytyykö levyhyllystä: Ei
Levyn huumaavuus:
4,1
Punkpopin nousu hittilistoille 90-luvun puolivälissä on yksi ysärin leimallisimpia musiikki-ilmiöitä. Senpä vuoksi onkin onni, että Juho valitsi teemaviikollemme noin 50 minuuttia pikapoppausta. Blink-182:n Dude Ranch oli minulle ennestään tuntematon levy, mutta tiesin bändin toki muutamasta myöhemmästä hitistä, joiden perusteella pidin Blink-182:ta Green Dayn pieruhuumorista ja kaljoittelusta kiinnostuneena amispikkuveljenä. Ja kun levyn kannessa komeilee pari härän kiveksiä, ajattelin ja pelkäsin, että Dude Ranch on varmasti huonon huumorin juhlaa.
Etukäteisoletukseni ja -pelkoni eivät käyneet toteen, sillä Dude Ranch ei ole kovinkaan hauska levy. Teinien tunnekuohuja pursuavat sanoitukset ovat paikoin paikoin hirvittäviä (”Lazy, laid back, maybe you’re just on crack”), harvakseltaan kivoja (Josie on hellyyttävä kiitoslaulu tyttöystävälle) ja enimmäkseen aikuiselle ihmiselle täysin merkityksettömiä. Pahempaa on kuitenkin se, että en sinnikkäistä kuunteluyrityksistä huolimatta törmännyt kovinkaan moneen kiinnostavaan melodiaan tai tarttuvaan kertosäkeeseen, joita Enema of the Staten hiteissä sentään oli (epäilemättä kaikki bändin fanit silti palvo(i)vat Dude Ranchiä ja pitävät esimerkiksi What’s My Age Againia kaupuallisena köntsänä).
Yllättävästi ne asiat, joita etukäteen eniten pelkäsin (kullijutut ja yleinen hassuttelu), paljastuivat levyn ilahduttavimmiksi piirteiksi. Degenerate on täysin pöhköä urpoilua (mikä on toki positiivista), mutta se on myös ainoa biisi, jonka aikana vähän tekisi mieli hyppiä ja remuta. Vielä parempi on A New Hope, jossa haikaillaan Prinsessa Leian perään. ” And even though I'm not as cool as Han/ I still want to be your man.” Jumalauta sentään, kunnon nörttianthem! Tällaista enemmän!
Ilman nostalgian tarjoamaa suojakerrosta Dude Ranch sai aikaan pari lyhyttä ilon hetkeä, mutta myös paljon turhautumista ja silkkaa pitkästyneisyyttä. Epäilen kuitenkin, että jos olisin saanut tämän levyn käsiini 12-vuotiaana, olisin innostunut hurjasti. Teini-ikä on aika vekkulia aikaa.
Tekstit
