Maiseman maalaamista äänillä

Levyn huumaavuus

8,3

On taas aika teemaviikon ja tällä kertaa matkustamme 15 vuoden päähän vuoteen 1997. Itselleni arpaonni heitti kohdalle Biospheren ambient-eepos Substratan, joka on osoittautunu minulle todella ja haluan vielä korostaa todella hankalaksi palaksi.

Substrataa en pysty arvioimaan musiikkina ollenkaan. Se on liian vaikeaa kuvailtavaksi, siitä on liian vaikea sanoa mitään järkevää adjektiivia - tämä ei ole musiikkia, tämä on äänimaisemaa. Levyä kuunnellessa tuntuu siltä, kun katsoisi maisemaa, jota maalataan siveltimen sijasta äänillä. Kyseinen maisema ei vaan millään tavalla hahmotu missään vaiheessa vaan jää todella abstraktiksi. Ainoa todellinen mielikuva on levyn avaava intromainen As The Sun Kissed The Horizon. Kappale nimenomaisesti tuo mieleen rauhallisen hetken kun aurinko osuu taivaanrantaan ja taustalla kuuluu meren pauhe, lokkien ulina ja kaukaisuudessa nousevan lentokoneen ääni. Kyseisen lentokoneen ääni ikäänkuin johdattelee kuulijan sisälle levyn tunnelmaan.

Mitä äänimaisemasta voisin sanoa, se on painostava, äärimmäisen hidas ja todella minimalistinen. Tunnelma pysyy läpi levyn hyvin kasassa, mutta onhan tämmöisen äänimaiseman kuunteleminen todella haastavaa ja raskasta ja vaatii keskittymistä, sillä levyn luoma tunnelma ei aukene taustamusiikkina vaan vaati keskittymistä. Eihän kuvataidettakaan pitä tulkita vaan nopealla vilkaisulla vaan vaatii keskittymistä pienempiikin yksityiskohtiin. Jokainen näkee asiat eri tavalla ja eritoten kuulee eri tavalla. Substratan toimivuus riippuukin siitä, tykkääkö levyn luomasta äänimaisemasta vai ei.

Siitä päästäänkin levyn arvioitiin. Pitääkö tätä arvioida musiikkina vai taideteoksena, miten voin antaa tälle arvosanan? Levyn hienous on kuten jo sanoin sen luomassa tunnelmassa. Biosphere hallitsee tunnelman ja tilojen luomisen äänillä, mutta tekeekö se levystä hyvän? Jos haluaa musiikilta jotain tarttumapintaa ja oikeita melodioakulkuja, niin Substrata ei ole sinun valintasi. Jos taas haluat musiikilta haastavuutta ja  äärimmäisen pitkälle mietittyä tunnelmanluomista on Substrata kuuntelemisen arvoinen. Itse en tiedä tykkäänkö tästä vai en, mutta päätän antaa arvosanan levyn muodostamasta äänimaisemasta enkä itse musiikista.

ps. levyn kansikuva kertoo itseasiassa hämmentävän hyvin miltä levy kuulostaa.