Chinon paatin kurssi on oikea
Levyn huumaavuus
8.8
Julkaisuvuosi: 2012
Ensikosketus: 2012
Helmeilevimmät biisit: Swerve City, Leathers, Gauze, Rosemary
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Tutustuin uuteen Deftones-albumiin viime viikolla ja täytyy sanoa, että olipa huikea kokemus. Parin vuoden takaisella Diamond Eyesillä takaisin kiinnostavaksi metallibändiksi noussut sacramentolaispoppoo todistaa, että nyt ollaan todellakin musiikillisesti oikeilla raitella. Koi No Yokanissa on sitä kuuluisaa munaa.
Bändin albumeista ei ole koskaan puuttunut tunnetta. Chinon äänessä on ripaus emobändien tuskaisuutta, loistavan kirkkailla kitarariffeillä leikkaisi vaikka metallia ja lyriikat osuvat ainakin meikäläisen tajuntaan. Uudella levyllä Deftones tekee todellakin sitä, minkä se osaa parhaiten ja jättää epämääräiset Saturday Night Wrist-kokeilut synkkään unholaan.
Koi No Yokanin biisimatskussa on mukavasti vaihtelua. Jokainen kappale on erilainen, suorastaan atmosfäärinen kokemus. Koko ajan odottaa mielenkiinnolla miten biisit jatkuvat/muuttuvat. Meno voi aluksi olla tosi rauhallista mutta sitten jostain yläilmoista kiitää yhtäkkiä rajuakin rajumpi kitarariffi kuorrutettuna Chinon ähkimisellä - varsinkin Leathers-kappaleessa tästä saa tosi makiat kiksit. Biiseistä Leathers, Rosemary ja Gauze kiilaavat suoraan Deftonesin parhaiden kappaleiden joukkoon.
Koi No Yokan on loistava lätty. Voisin jopa sanoa, että kokonaisuutena kovempi kuin parin vuoden takainen Diamond Eyes.
Tekstit
Ehdottomasti kovempi kuin Diamond Eyes! White Ponya ei ole voittaminen, mut tää uus on kyllä kova ja Leathers ehdottomasti paras raita. Nams.
VastaaPoista