Straight outta Compton

Julkaisuvuosi: 2012

Yhdysvaltalainen räppi on kaivannut uutta tarinankertojaa. Sellaista miestä, joka pystyy riimeillään kertomaan muutakin, kuin että on kova panomies, omistaa kalliita kiesejä ja polttelee pilveä päivät pitkät. Vastaus tulee yllättäen Los Angelesin pahamaineisesta Comptonista.

Kendrick Lamarin toinen levy (ensimmäinen isolla levy-yhtiöllä) kertoo tarinan pojasta, jonka elämää määrittää asuinpaikka. Kaikki räppiä enemmän kuunnelleet tietävät, että Comptonissa elämä on karua ja sen kuvan antaa Lamarkin. Comptonissa ei voi juuri tehdä muuta kuin hengailla jengiläisten kanssa, ryöstellä, poltella pilveä ja rakastua väärään naiseen.

Ja tämän kaiken Lamar kertoo tavalla, joka aiheuttaa sellaista räppipäisyyttä ettei ole tosikaan. Kendrickin riimittely on sulavaa, vaivatonta ja monipuolista. Mies käyttää äntään laajasti ja riimit tippuvat aivan yhtä helposti, piti niitä sylkeä konetuliasemaisesti tai letkeämmällä tahdilla. Tyylillähän ei ole mitään väliä, jos riimit ovat tyhjiä kuin jengiläisten ampumat pääkopat, mutta Lamarin tarinat ovat mukaansatempaavia ja Compton-kaanonissa jotain, mitä ei ole ennen kuultu.

Biittien osalta levy on myös ihan priimaa. Modernimpi ja minimalistisempi bassokuritus yhdistyy hienolla tavalla ysärihtävään melodiseen ja sample-painotteiseen ilmaisuun. Parhaimpana esimerkkinä kahden maailman yhteiselosta käy m.A.A.d city, josta myös West Coast -räpin ystävät saavat lämpimiä säväreitä. 12-minuuttinen Sing About Me, I'm Dying Of Thirst on myös hyvällä tavalla nostalgiasäväreitä aiheuttava. Itseäni eniten säväyttävä biitti on Poetic Justicen juustoinen r'n'b-fiilistely, jonka kruunaa mahtava Janet Jackson -sample.

Kendrick Lamarin good kid, m.A.A.d city on tämän vuoden jäätävin rap-albumi. Levy on kokonaisuutena käsittämättömän hyvin kasassa pysyvä paketti, jonka tarinan kaari on jotain, mihin harva räppäri on ikinä pystynyt. En haluaisi hehkutella liikaa, mutta jos tästä ei tule modernia klassikkoa, niin se on huutava vääryys. On tässä enemmän henkeä, eloa ja lämpöä kuin siinä yhdessä nimeltä mainitsemattomassa egotripissä.