Asiallisen kuplivaa elektropoppia 2000-luvun alkupuoliskolta
Levyn huumaavuus
7.7
Julkaisuvuosi: 2003
Ensikosketus: 2007
Helmeilevimmät biisit: Recycled Air, Such Great Heights
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Meikäläisen piti kirjottaa tällä viikolla Ben Gibbardin uunituoreesta soololevystä, mutta totesin parhaaksi lykätä sen käsittelyä ensi viikkoon. Sen sijaan nyt on mitä mainioin tilaisuus ottaa esille Death Cabin nokkamiehen ja Dntel-jäbän, Jimmy Tamborellon yhteisprojekti The Postal Service, jolta on putkahtanut ulos tähän mennessä vasta yksi kokopitkä - Give Up, jonka syntyprojekti ei ollut tosiaan mistään perinteisimmästä päästä.
Se mistä, kaksikon nimi The Postal Service-nimikin osaltaan juontaa, liittyy yllätys yllätys postiin. Parin vuoden ajan, Tamborello ja Gibbard lähettivät toisilleen tekemäänsä matskua postissa (Tamborello hoiti biitit ja Gibbard sanat). Näistä sitten muodostettiin studiossa Give Up, joka on kompakti sekoitus Dntel-elektropoppailua ja sykähdyttäviä Death Cab-lyriikoita. Ben Gibbard on yksi omia lempparisanottajia, eikä mies tuota Give Upillakaan sen suhteen pettymystä. Ne jotka ovat ihastuneet Death Cab for Cutien soundiin, eivät saa The Postal Serviceltä vastineeksi kuitenkaan kuin lämmintä Ben Gibbardin ääntä ja sanoja.
Dntel-faneille levy on taas paljon kotoisampi - tuntuu kuin kyseessä olisi melkeinpä Tamborellon oma levy, johon Gibbard on lätkäissyt vaan sanat päälle. Levy on äänimaailmaltaan niin Tamborelloa kuin voi vain olla - plopplop-soundeja ynnättynä nopeisiin rumpukomppeihin ja minimalistiseen elektrotilutteluun. Tamborellon panos jättää mut jossain määrin vähän kylmäksi. Ykkössinkku Such Great Heights on täyden kympin arvoinen suoritus, omine alkunapsutteluineen ja sykähdyttävine rytmeineen mutta Give Up ei tarjoa kuitenkaan kokonaisuutena mulle niin paljon nannaa, mitä esimerkiksi keskiverto Death Cab-lätty tarjoaa.
Dntelin paljon kehuttu Life is Full of Possibilities-albumi ei kiehtonut mua aikoinaan kuin sen yhden ainoan kappaleen verran, jossa Ben Gibbard oli feattaamassa. Muhun ei iske millään mittapuulla miehen kylmän kolkko äänimaailma. Olen joko liian tyhmä ymmärtämään sen hienoutta tai multa puuttuu halu keskittyä siihen kunnolla. Siinä on yksi syy, miksi Give Up ei saa musta niskalenkkiä. Olen Last.fm:n mukaan kuunnellut levyn "helpointa" biisiä, Such Great Heightsia 28 kertaa - muita levyn kappaleita noin 5 kertaa per biisi. Kertoo aika paljon mun suhteesta tähän lättyyn.
Give Up on loppuen lopuksi kuitenkin ihan näppärä levykäinen. Ei kuitenkaan uppoa totaalisesti allekirjoittaneeseen. Aika ironista, että aikoinaan ostin The Postal Servicen vinyylin Amazonista ja se ei saapunut koskaan perille. Rahat sain takaisin mutta vinyyli jäi kuitenkin toistaseksi hankkimatta.
Tekstit
Mie en ole erityisen suuri Dntel-fani, mutta tykkään Give Upista enemmän kuin yhdestäkään Death Cab -levystä.
VastaaPoista