#209 Bang Goes the Knighthood

"Tästä ois saanu tosi hyvän eepeen"
Julkaisuvuosi: 2010
Ensikosketus: 2010
Helmeilevimmät biisit: At the Indie Disco, I Like
Löytyykö levyhyllystä: Ei

Levyn huumaavuus
7,5


The Divine Comedyn Neil Hannon on ainutlaatuinen yhdistelmä Oscar Wilde -tyylistä dandya ja Jarvis Cocker -henkistä nokkelaa popneroa. Lisäksi Neil Hannon on taitava kaveri maustamaan biisejään jousisoittimilla, puhaltimilla ja muilla vastaavilla soittopeleillä. Valitettavasti jokainen noin kymmenestä Divine Comedy -levystä on parhaimmillaankin hitusen epätasainen: täydellisten popsävelmien joukkoon on poikkeuksetta eksynyt keskinkertaisempiakin laulelmia. Parin vuoden takaisella Bang Goes the Knighthood -albumilla huippukohtien ja heikoimpien hetkien välinen ero on suurempi kuin yhdelläkään aiemmalla Divine Comedy -levyllä. 

Koska Bang Goes the Knighthood ei muodosta osiansa suurempaa kokonaisuutta, ajattelin käsitellä levyn onnistumisia ja epäonnistumisia yksittäisten esimerkkien avulla. Aloitetaan kuitenkin havainnollisuuden vuoksi perustasosta: laadukasta Divine Comedyn perussuoritusta edustavat esimerkiksi muusikaalisävelmältä kuulostava, höpsö Have You Ever Been in Love ja Down in the Street Below joka kävisi Divine Comedy -parodiasta mahtipontista sovitusta, Hannonin laulusuoritusta ja sanoitusta myöten. ”Way up high in a phallic tower/ You’re swimming in a tiny galaxy of stars/ Knocking back mojitos at the cocktail bar/ Talking 'bout burritos and conceptual art.”

Monien muiden Divine Comedy -levyjen tapaan olisin Bang Goes the Knighthoodinkin varmasti hyllyyn hankkinut ilman The Comlete Bankerin finanssikriisihassuttelua, joka tarttuvuudestaan huolimatta ei kestä kovin montaa kuuntelukertaa. Levykokonaisuus olisi ollut parempi, jos biisin olisi poistanut levyltä ja lisännyt sanoituksen kansivihkoseen. Vielä huomattavasti ärsyttävämpi on Can You Stand Upon One Leg, joka ilmeisesti on Neil Hannonin yritelmä kirjoittaa mahdollisimman hassu biisi. Ensimmäisellä kuuntelukerralla saatoinkin hymähtää, mutta seuraavilla kuuntelukerroilla Spotify-mainoksen tulehduskipulääkejinglekin kuulostaa houkuttelevammalta.

Päätösbiisin soidessa Bang Goes the Knighthoodin epäonnistumiset eivät enää tunnu kovin pahoilta. I Like on nimittäin täydellisesti rullaava popbiisi ja samalla mainio osoitus siitä, että Hannon osaa hupsutella ärsyttämättäkin.

Lopuksi pari sanaa levyn parhaasta biisistä: At the Indie Disco toimii indiepopparin anthemina melkein yhtä tehokkaasti kuin Tullycraftin Pop Songs Your New Boyfriend’s Too Stupid to Know about. Onhan se nyt täysin vastustamatonta, että tarttuvassa popbiisissä mainitaan My Bloody Valentine, Pixies, Stone Roses ja jopa Wannadies! Viimeistään loppuhuipennuksen rivit “She makes my heart beat the same way/ As at the start of Blue Monday” saavat kuulijankin sydämen pamppailemaan mainitun New Order -klassikon tahtiin.


Posted in , . Bookmark the permalink. RSS feed for this post.

2 Responses to #209 Bang Goes the Knighthood

  1. Olipa kyllä hyvä biisi tuo At the Indie Disco. Pirtsakka biisi, Jarmon maku on lyömätön.

    VastaaPoista
  2. Itselle tuo Can You Stand Upon One Leg on oikeastaan levyn paras biisi :) Muut kappaleet kuulostivat jo aiemmilta DC:n levyiltä tutuilta.

    - Pekka

    VastaaPoista

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.