Nero vai egoisti - päätä itse
Julkaisuvuosi: 2010
Ensikosketus: 2010
Helmeilevimmät biisit: Power, Lost In The World, Runaway
Löytyykö levyhyllystä: Spotify taas
Levyn huumaavuus:
9.1
Kanye Westistä voi olla montaa mieltä, jonkun mielestä hän on egoistinen ääliö jolla on noussut menestyksen kautta kusi päähän, toisen mielestä Kanye taas on musiikillinen nero. Itse oon itseasiassa vähän kumpaakin mieltä, mutta mielestäni Kanyen iso ego palvelee hänen musiikkiaan ja kuuluu hänen tuotannossaan vaan positiivisella tavalla. Siinä missä yleensä artisti tekee perinteisen musiikkivideon tekee Kanye 38min minielokuvan. Kun muut tyytyvät miksaamaan biiseihinsä vähemmän tunnettuja sampleja, käyttää Kanye vaivattomasti semmosia sampleja kuin Harder, Better, Faster, Stronger ja 21st Century Schizoid Man näin esimerksi. Jos muiden levyillä vierailee pari artistia niin My Beautiful Dark Twisted Fantasyllä vierailee mm. Alicia Keys, Rihanna, Elton John, Bon Iver, Chris Rock, Gil Scott-Heron, Drake, Nicki Minaj, Jay-Z, John Legend, Rick Ross yms. My Beautiful Dark Twisted Fantasyllä kättään lyövät siis yhteen musiikillinen nerokkuus ja suurudenhulluus - millä tavalla se toimiikaan!
Punainen on sen kuuluisan langan väri joka voi kadota suurudenhullujen ideoiden alta - etenkin musiikin suhteen. Kanye väistää tämän kuopan taidokkaasti ja punainen lanka säilyy koko levyn ajan vaikka se joutuukin välillä todella koville. Kanye ei ole koskaan ollut mitenkään hyvä räppärinä, mutta biisintekijänä hän on aina ollut huippuluokkaa. My Beautiful Dark Twisted Fantasyllä tämä biisintekotaito on huipussaan Se taito millä suurudenhullut ideat ja megakalliit samplet lyötetään yhteen on suorastaan nerokasta. Monesti tämmöinen suurudenhulluus kuulostaa jotenkin teenäiseltä ja etäiseltä, mutta ei My Beautiful Dark Twisted Fantasy, jolla Kanyen suurudenhulluus musiikin suhteen kuulostaa jotenkin tuoreelta ja aidolta. Kanyen iso ego kuuluu, mutta kuten sanoin vain positiivisella tavalla. Harvalla on taito tehdä oikeasti suurudenhulluista ideoista oikeasti hyviä biisejä, mutta sen Kanye osaa.
My Beautiful Dark Twisted Fantasy on pömpöösi levy myös mitoiltaan. Pituutta tällä vaatimattomat 68min ja tähän pituuteen ei mainittavia huteja mahdu mukaan, joka on jo saavutus sinänsä. Se on isompi saavutus, että levy sisältää monta mainota hetkeä ja biisiä. Itselleni parhaimmiksi biiseiksi nousevat jo mainitun 21st Century Schizoid Man -samplen sisältävä Power, levyn ehkä tunnetuin sinkkulohkaisu All Of The Lights, 9 minuuttinen eepos Runaway ja Bon Iverin Woods Biisin pohjalle rakennettu Lost In The World. Meinasinpas unohtaa erittäin hienon So Apalledin, jossa itse Kanyee ei kuulla melkeinpä ollenkaan, mielenkiintoista tämäkin.
Monet voivat pitää tätä levyä aluksi sekavana ja vaikeasti lähestyttävänä ja sitä se onkin. Biisit ovat pitkiä ja todella monipuolisesti rakennettuja. Selkeitä ja helppoja sekä perinteisiä sävellyksiä on siis turha etsiä. Ja se jos mikä on mielestäni hienointa. Levy ei todellakaan paljasta parhaimpia hetkiään ekoilla kuunteluilla vaan aukenee hitaasti ja palkitsee kärsivällisen kuuntelijansa ansiokkaasti. Hienoja hetkiä ja melodioita löytyy erittäin paljon nyanseista puhumattakaan melkeinpä jokaisesta biisistä, kun jaksaa vaan etsiä ja kuunnella keskittyneesti. Älä siis huoli jos ekoilla kuunteluilla levy ei ota otetta sinusta ja jää vaan kasaksi hahmottomia biisejä, minullekin ensimmäisinä kuunteluilla aukesi vain levyn mittapuulla helpoin biisi Runaway, pituudestaan huolimatta. Mitä se kertoo levystä jonka helpoimmin avautuva biisi on 9min? Tämä kannattaa mielellään selvittää itse.
Kanyesta siis voi olla montaa mieltä ja vaikka et todellakaan hänen persoonasta pidäkkään, niin voin silti suositella tätä levyä sinulle. Heitä ajatus Kanyestä henkilönä romukoppaan ja kuuntele Kanyeta muusikkona, sillä siinä hän on todella hyvä! Minä itse en henkilökohtaisesti kuuntele paljon räppiä tai hip-hoppia, mutta tämä levy on ja pysyy kuuntelussa säännöllisin väliajoin, erinomaista musiikkia yli genrerajojen.
Tekstit
Mä oon snadisti eri mieltä. Levy on kyllä hyvä, mutta mielestäni tätä pidetään vähän turhaankin Kanyen arvostetuimpana levynä. Late Registration on ehkä perinteisempää räppiä, mutta pysyy paljon paremmin hanskassa ja siinä jo esitellään tuotantoelementtejä, jotka seuraavilla levyillä vietiin vain asteen isommaksi.
VastaaPoistaToinen mistä olen kaikkien kanssa eri mieltä on levyn "kaikkien raitojen timanttisuus". Dark Fantasya voisi leikata roimasti, Gorgeous on aika turha loppupeleissä ja Blame Gamen loppuläpät ovat hauskuudestaan huolimatta yhtä "mitä vittua täällä tapahtuu":ta.
Ja kolmas asia. Kun on Kanyen uraa ja persoonaa seurannut vuodesta 2005, niin MBDTF on se vedenjakaja, millä Kanyesta tuli egonsa uhri. Aiemmilla levyillä on kuulunut vielä epävarmaa nuorta miestä, joka haaveilee menestyksestä, mutta ei yhteiskunnan leimoista huolimatta voi sellaiseksi nousta. Tällä levyllä mies nosti itsensä jalustalle ja onkin yhtä egomanian tilitystä. Lyyrisesti tämä menee omaan makuun liian "Seiskaksi" ja "epäihmismäiseksi". Vaikka 808's oli kylmä kuin Siperia, niin siltä kuuli vielä ihmisen. Tämän kanssa en ole siitä enää varma.
End of rant. Piti vain päästä lataamaan omatkin mielipiteet. :D Helvetin hyvä arvostelu muuten! Propsit siitä!