The XX:n ja minun suhde käynnistyi hitaasti. Ostin debyytin hyvin pian sen ilmestymisen jälkeen, koska Stupidon hype. Kuuntelin levyä aikani ja totesin, että meidän kahden yhteiselosta ei tunnu tulevan mitään. Vastapuoli kun oli kylmä, etäinen ja mielenkiinnoton. Meillä oli hetkemme, mutta tunnuin olevan ainoa, jolle nämä hetket eivät riittäneet.

Suhteemme muuttui täysin Angelsin myötä. Se mikä oli aiemmin vain tylsää ja kylmää, oli nyt minimalistisemmassa otteessaan jotain täysin päinvastaista. Elementtien poistaminen ja yksinkertaistaminen muutti yhtyeen lämpimämmäksi, sielukkaammaksi ja kahlitsevaksi. Tältä pohjalta oli ilo lähteä tutustumaan Coexistiin.

Jos olisin kirjoittanut levystä ensikuuntelun jälkeen, lukisitte nyt ihastuneen miehen yksipuolista tilitystä vastapuolen täydellisyydestä ja ihanuudesta. The XX kun kuulostaa Coexistillä rohkeammalta ja tiiviimmältä yhtyeeltä, kuulostamatta silti täysin muuttuneelta. Debyyttiin ihastuneet tunnistavat takuulla saman yhtyeen. Kappaleiden pienuus on tosin tuonut yhtyeeseen dynamiikkaa, joka kuulostaa korviini juuri siltä, mitä nykymusiikilta tunnun kaipaavani: rauhaa, tunnelmaa ja vision selkeyttä. The XX tuntuu nyt yhtyeeltä, joka tietää vahvuutensa.

Se vision vahvuus on tosin tuonut ajan kanssa pieniä murheita. Levyn tasaisuutta ja hienoista riskittömyyttä on kritisoitu, ja yhdyn tähän porukkaan tietyin osin. Levyn rauhallisuus ja hitittömyys ei johda taustatapettiin, mikä tuntuu olevan yleisin valitus, koska varsinkin itselleni vähäeleisyys vain tiivistää keskittymistä ja äänimaailmasta riittää löydettävää jatkuvasti. Laulajat Romy Madley-Croft ja Oliver Simkin ovat saaneet ääneensä väriä ja lämpöä, minkä takia heitä kuuntelee nyt todella mieluusti. Se mikä harmittaa on rytmien mielikuvituksettomuus. Ainoastaan biisipari Reunion-Sunsetin klubibiitti todella yllättää ja pelkästään positiivisessa mielessä. Muuten kappaleisiin olisi voinut tuoda kieroutta mukaan, jotta ne erottautuisivat toisistaan enemmän.

Pienistä kauneusvirheistä huolimatta Coexist on ehdottomasti vuoden parhaita levyjä. Äänimaailman rikkaus, tunnelman virheettömyys, lämmenneet laulajat ja rohkeus ovat nostaneet yhtyeen ns. seuraavalle tasolle. Kaunis levy, jonka kanssa on mukava käpertyä ja nauttia pimenevistä syysilloista.