#187 Heartbreaker



Ryan Adams is my name, Heartbreaker is my game





Levyn huumaavuus
10


Julkaisuvuosi: 2000
Ensikosketus: 2008
Helmeilevimmät biisit: Call Me On Your Way Back Home, Amy, Come Pick Me Up, To Be Young (Is To Be Sad, Is To Be High), Why Do They Leave?, Oh My Sweet Carolina
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä

Siitä onkin aikaa, kun joku on viimeksi uskaltanu blogissa nostaa pöydälle täyden kympin arvoisen levyn. Itselle tämä on jo itse asiassa viides kerta vuoden sisään. Voinen melkein luvata, että Ryan Adamsin Heartbreakerin jälkeen en luultavasti tule kelpuuttamaan enää mitään tähän asti ilmestynyttä levyä kympin arvoiseksi tuotokseksi. Villiä, vai mitä?

Mitä Ryan Adams on oikein sitten miehiään? Mainitaan aluksi että EI, kyseessä ei ole se Bryan Adams, joka on tehnyt tutuksi tämän kasarihitin. Whiskeytown yhtyeessä aloitellut Jacksonvillen poika otti 90-luvulla koulusta jalat alleen keskittyäkseen vain ja ainoastaan muusikon uraansa. Kyseessä on varmasti yksi tuotteliaimmista 2000-luvulla pesineistä isoista amerikkalaismuusikoista: kahdeksan soololevyn lisäksi mies on kerennyt tehdä läjän EP:itä ja Cardinals-yhtyeen kanssa viisi kokopitkää. Aikamoinen läjä! Heartbreaker on Ryan Adamsin debyytti sooloartistina. 25-vuotias Adams takoi repullisen biisejä ja vei ne Gilliam Welchin ja David Rawlingsin luo äänitettiviksi. 

Vaikka Adams on söpö, mies laulaa rakkaudesta ja soundit on kohdillaan, eihän se yksistään sentään riitä. Levyltä löytyvät Oh My Sweet Carolina, Amy, Come Pick Me Up ja To Be Young ovat mestariteoksia, joita eivät eri musiikkisaittien top-listat voi olla ikinä mainitsematta, kun luetellaan 2000-luvun parhaita yksittäisiä biisejä. Biisien sanoituksiin on todella helppo samaistua ja ne saavat miettimään asioita - hemmetin hyvä piirre Adamsin musiikissa yleensäkin. Eniten tunnarvoa mulle on Heartbreakerin seitsemännessä raidassa, Call Me On Your Way Back Homessa, joka varsinkin syksyn pimenevinä iltoina nostattaa karvat niin helposti pystyyn. Voidaan vain ihmetellä, miten Whiskeytownista ulos ponnistanut Adams äityi näin kovaksi lyriikkaniekaksi heti ensimmäisellä levyllään.

Heartbreakerilla on paljon country-americana vaikutteita. Neil Youngin ja Bob Dylanin voisin varmasti kuvitella kalskahtavan monien korvaan, kun mietitään, mistä puusta Hearbreaker on veistetty. Onhan Adamsilla huuliharppukin! Kyseessä on suurimmaksi osaksi rauhallinen viidentoista kappaleen levy, joka tuntuu joka läpikuuntelukerralla imaisevan niin lujasti syövereihinsä, että oikein pelottaa.

On olemassa paljon artisteja, jotka pystyvät parhaimpaansa esikoisellaan - sitten loppu-ura yritetään toistaa ensimmäisen levyn ihmettä, tuloksetta. Ryan Adams kuuluu niihin. Adamsin ura on ollut viime aikoina laskusuhdanteessa - 2000-luvun loppupuoliskolla ilmestyneet albumit ovat olleet mälsiä mutta esimerkiksi viime vuonna päivänvalonsa saanut Ashes & Fire loi taas uskoa miehen tekemiseen, pitkästä aikaa.

Pistä Heartbreaker pyörimään, muutama kynttilä tunnelmaa nostattamaan ja kalja pöydälle. Todettu toimivaksi yhtälöksi irrottautua hurmoksen valtaan.



Uskaltaisitko antaa Heartbreakerille kympin? Kerro oma mielipiteesi asiasta.


Posted in , , , , . Bookmark the permalink. RSS feed for this post.

4 Responses to #187 Heartbreaker

  1. Oijoi ♥ Kymppiä tuskin antaisin, sillä itselläni kyseinen arvosana vaatii kyllä hillittömän tunnelatauksen - toisin sanoen vuosien rakkaussuhteen, muistoja, nostalgiaakin.

    Mutta objektiivisesti ajatellen Heartbreaker on kyllä tajuton, ja mies livenä vielä tajuttomampi ♥

    VastaaPoista
  2. En siis oo ainoo, joka lämpenee Ryan Adamsille. :)

    VastaaPoista
  3. Komppaan Junea, livenä aivan uskomaton! <3

    VastaaPoista
  4. Hieno kirjoitus! Jos Ryan Adams kolahtaa niin tsekatkaa suomalainen Ochre Room, jolta ilmestyy syksyltä esikoislevy "Evening Coming In": http://www.youtube.com/watch?v=u_QZQEU37DM

    VastaaPoista

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.