Philadelphialaista chillausrockia kaikille "Pomon" ystäville
Levyn huumaavuus
8.9
Julkaisuvuosi: 2011
Helmeilevimmät biisit: Come to the City, Best Night, Your Love is Calling My Name
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Flow sen kun lähestyy lähestymistään. Minä joudun kuitenkin skippaamaan tapahtuman. Kun täältä Lapista asti lähtee etelän kekkereistä nauttimaan, on otettava huomioon miljoona eri seikkaa ja sumplittava aikataulut huolella kuntoon töiden kanssa. Minä valitettavasti epäonnistuin siinä - simppelisti tapahtuma ei vain sovi meikän kuvioihin just nyt.
Omalla kohdalla yksi Flown kohokohdista kulminoituisi vakaasti sunnuntaipäivään. Viime vuonna ruhtinaallisen Slave Ambientin julkaissut The War on Drugs kuuluu kuumimpiin yhdysvaltalaisiin uuden sukupolven rockbändeihin. Bändi soundi on sekoitus Pomo-Americanaa, My Bloody Valentinen kylvämää shoegazeväristelyä ja Bob Dylanin folk-inahtelua.
Huolellisesti kasattu levykokonaisuus lämmittää aina mieltä. Slave Ambientin kappaleet sulautuvat toisiinsa täydellisesti ja lopputulos on järkyttävän komea. Lopputulos ei ole liian järkälemäinen eikä liian monimutkainen - se tekee Slave Ambientista helposti lähestyttävän levyn, jonka voi pistää soimaan tilanteessa kuin tilanteessa. Levyn hienosti aloittava kiihkeä Best Night ottaa kuuntelijan heti pauloihinsa. Miellyttävimmäksi kappaleeksi osoittautui kuitenki Slave Ambientin kuudes raita, Come to the City, joka taitaa olla itse asiassa tällä hetkellä omalla kohdalla vuoden kuunnelluin kappale.
The War on Drugsin soundi on rentouttava - Näin hienosti toteutettua Classic-rockille kumartavaa indierockailua tältä vuosituhannelta en ole kuullut ikinä. Bändin ote on jotenkin niin ammattimainen, että voisi kuvitella Bruce Springsteeninkin olevan vielä joskus kateellinen tästä pitkäsoitosta. Kaikille tiedoksi, että rautaisena pioneerina tämänkin bändin kanssa on toiminut kukapas muukaan kuin Kurt Vile.
Tiivistettynä: Slave Ambient toimii kuin täyteläinen kahvi, josta vaan tuntuu pitävän kerta kerralta yhä enemmän. Hypnoottista rumpujen pauketta, nautinnollista kitarointia ja potkivia kertosäkeitä: loisteliasta musiikkia.
Tekstit
