Miike Snown toinen albumi ei seiso paikoillaan kuin ylväs hirvi, vaan juoksee pakoon kuin säikky jänis
Levyn huumaavuus
5.9
Julkaisuvuosi: 2012
Ensikosketus: 2012Helmeilevimmät biisit: God Help This Divorce, Archipelago
Löytyykö levyhyllystä: Ei
Olen ostanut ensi kesän Flow-festareille neljän päivän liput - juhlat siis kaikilla mausteilla. Näin kun etukäteen ajattelee, ei festareiden perjantaina ole minulle juurikaan mitään pulssia nostattavaa. Frank Ocean voisi jossain määrin olla mielenkiintoinen artisti mutta esimerkiksi Flying Lotus, Oneohtrix Point Never ja Bobby Womack menevät yksinkertaisesti vain ohi musiikkimakuni. Lykke Litä en voi sietää ja Four Tetillä & Cariboulla on vaan se "DJ-setti", joka tuskin minua sen suuremmin liikuttaa suuntaan taikka toiseen. Olenkin yrittänyt saada tässä viime päivät irti jotain Miike Snowsta, tuosta ruotsalaistriosta, joka EBBA-pokaalillakin aikoinaan tituuleerattiin. Juuri toisen albuminsa julkaissut yhtye esiintyy Flow-festareiden perjantaissa - käykö minun tieni kenties tämän ruotsalaisbändin perjantainäytökseen?
Miike Snowta on hankala lokeroida. Se tuo hieman mieleeni jossain määrin australialaisen The Temper Trapin. Meno ei ole kuitenkaan yhtä tunteikasta vaan bändi pyrkii musiikillaan selvästi yökerhojen tanssilattioille ja hilpeämpään meininkiin. Yhtyeen esikoiselta löytynyt Animal, nousi aikoinaan jopa pienoiseksi hitiksi ympäri maailmaa - kiitos sen, että kappale löytyi muun muassa Gossip Girl -TV-sarjan soundtrackilta.
Yhtyeen kakkosalbumia, Happy To Youta, kuunnellessa huomaa, että yhtye haluaa yltää kakkosalbumillaan pilviin. Paikoittain pystyy aistimaan jopa ylituotettavuutta. Biiseissä on peruspilarit kasassa, mutta ne ovat vain tylsiä. Vaikka yhtye on mainostanut, että he ovat hakeneet uuden levyn lyriikoihin uudenlaista näkökulmaa, ei voi sanoa että biisinkirjoitustaito olisi jotenkin "erittäin hyvin" hanskassa. Sanoitukset ovat ihan näppäriä ja kivoja mutta minulla itsellä ei ainakaan ole minkäänlaista hajua minkälaisessa mielentilassa pistäisin Miike Snowta soimaan. Kuka laittaa oikeasti junnaamaan laimean radiorenkutuksen, Paddling Outin kunnon tanssahtelufiiliksissä? En ainakaan minä. Muovista "muka" siistiä syntikkapoppia, sitä Happy to You on lähes jokaisen biisin voimin. Vaikka levy kestää alle 40 minuuttia, tuntuu se jotenkin tosi pitkältä. Se voi johtua osaksi siitä, että pianoa käytetään liian geneerisesti lähes joka biisissä. Kappaleissa on yleisesti ottaen vaihtelevuutta aivan liian vähän. Se jos jokin saa kuuntelijan pään nuokkumaan jo ensimmäisen levypuoliskon jälkeen.
Onneksi levyltä sentään löytyy pari ihan onnistunutta kipaletta. Synkistelevä God Help This Divorce on bändin paras yksittäinen veto luultavasti ikinä - heti kun yhtye uskaltaa ponnistaa mukavuusasteltaan pois, homma muuttuu paljon raikkaammaksi. Archipelago on myös ihan mukiinmenevä ralli.
Täten saamme hyvien biisien saldoksi 2/10. Ei kovin mairitteleva tulos, sanon minä.
Tekstit
