VIERAILEVA KIRJOITTAJA - Okko "Hetken aikaa naksumme tuoleissa"
Levyn huumaavuus
9.8
Julkaisuvuosi: 1990
Ensikosketus: 2010
Helmeilevimmät biisit: Katolla, Edgar Allan Poe, Huutoa puistosta
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Ensikosketus: 2010
Helmeilevimmät biisit: Katolla, Edgar Allan Poe, Huutoa puistosta
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Kauko Röyhkä on viime aikoina nostanut mediaprofiiliaan kaupallista menestystäkin saaneilla kahdella Riku Mattilan kanssa tehdyllä levyllä. Yksi Paska kaupungin kaltainen hittikin, Helvetti, on syntynyt yhteistyön myötä. Miehen pitkä ura on monisäikeinen ja hankala möhkäle kahlattavaksi vasta-alkajille, tutustuminen aloitetaan yleensä uusimmista levyistä ja Lauralle/Maa on voimaa –linjalla hittien kautta. Tästä syystä päätin, että mielestäni selkeästi Röyhkän hedelmällisin kausi, joka alkoi vuoden 1987 Mielummin vanha kuin aikuinen –levystä ja päättyi vuoden 1991 Tyttöjen ystävään, ansaitsee parempaa huomiota.
Joko-tai, levy joka päätti Ruisrockin myötä paluun tekevän Narttu-yhtyeen ja Röyhkän yhteistyön, on Kaukon tuotannossa mielenkiintoisimpia ja ehkä myös taiteellisimpia. Itse mies kuvasi Facebookissa levyn syntyprojektia vaikeaksi:
"Bändi ei halunnut soittaa rockabillya, vaan taidetta, mutta samalla inhosimme taidetta ja halusimme tehdä perusrokkia tai jotain"
"Bändi ei halunnut soittaa rockabillya, vaan taidetta, mutta samalla inhosimme taidetta ja halusimme tehdä perusrokkia tai jotain"
Levy alkaa vimmaisella Suuri silmä –kappaleella jonka oudot lyriikat luovat pohjan tulevalle. Hienoimpia puolia levyssä on tavallisista asioista kertominen epäkonventionaalisesta näkökulmasta; Tulit vastaan mua kertoo ihastumisesta, tai jonkin sortin pariutumisesta huolettomasti, aivan kuin sille ei annettaisi mitään merkitystä. Katolla palauttaa mielen lapsuuden kesiin, jolloin tuli viihdyttyä pihapiirissä kaveriporukalla maailmaa tarkkaillen. Odottava tunnelma on aistittavissa. Edgar Allan Poe on slide-kitarainen tunnelmapala mystisestä kesäyöstä Edgar Allan Poen kirjan seurassa: ”Hetken aikaa naksumme tuoleissa”. Liikennepuistossa käy läpi nuoruuden vapauden ja rakkauden yhdistämisen vaikeuden ja ongelman, tilanteen jossa ihmissuhteen jättäminen tuntuu välttämättömyydeltä. Kertoja epäitsekkäästi, vaikkakin haikeana, ymmärtää tilanteen.
Joko-tain cd-version mukana tulee hieno Mutta, mutta EP, joka jatkaa Joko-tain kanssa hyvin samalla linjalla. Itse en edes osaa pitää Mutta, mutta EP:tä erillisenä teoksena. Esille nostan kesäisen Huutoa puistosta kappaleen joka kertoo kesäheilan kanssa koetuista tapahtumista, biisi sisältää mm. hienon kitaralla säestetyn sähköurkusoolon.
Joko-tain mielenkiintoisuus perustuu kappalemateriaaliin, mystiseen tunnelmaan, sovituksiin ja outoihin sanoituksiin. Se on Röyhkän uran persoonallisimpia levyjä, tietynlainen määränpää outouden tavoittelussa, mutta todella onnistunut sellainen, eikä yhdestäkään kappaleesta tai lyriikanpätkästä välity teennäisyys. Tunnelma levyllä on melko hajanainen ,Joko-tai ei ole mikään teemalevy vaan ennemminkin kokoelma hienoja kappaleita joista jokaisesta löytyy oma tunnelmansa. Itseäni tämä ei haittaa, jokainen levy ei voi olla In The Aeroplane Over The Sea, muutenkin teemallisuus raamittaa musiikin usein liian samankaltaisen latteaksi.
Jos Röyhkä kiinnostaa enemmänkin, niin kannattaa tutustua miehen Facebook-jorinoihin, sekä Vastapaavin kappaleita käsitteleviin kirjoituksiin.
Tekstit
Riviväli vaihtelee ja pilkkuvirheitä löytyy, mutta sisältöhän tässä kiinnostaa varmaan.
VastaaPoistaErinomainen juttu! Kauko Röyhkä on mielestäni liian aliarvostettu muusikko. Musiikilliset ansiot ovat aivan omaa luokkaansa, kun vertaa muihin suomalaisiin kollegoihin.
VastaaPoista