Kestonsa verran kultaa
Ensikosketus: 2008
Helmeilevimmät biisit: Torn Blue Foam Couch, Miniature Birds, Index Moon
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Levyn huumaavuus
7,1
Taannoin juttelin
Juhon kanssa siitä, että meidän pitäisi blogissamme käsitellä enemmän huonoja
ja keskinkertaisia levyjä, etteivät lukijat kyllästyisi jatkuvaan hehkutukseen.
Helpommin sanottu kuin tehty, koska levyjä pitää kuunnella, jotta niistä osaisi
jotakin sanoa, eikä kukaan mielellään kuuntele huonoa tai keskinkertaista
musiikkia, kun maailma on puolillaan hyvääkin.
Pläräilin tänään
levyhyllyäni ja Grand Archivesin debyyttilevyn kohdalla muistin juttelumme ja
ajattelin, että tässäpä onkin oivallinen esimerkki keskinkertaisesta levystä.
Kuuntelin Grand Archivesia kohtuullisen paljon vuonna 2008, mutta en muista biiseistä
enää mitään. Keskinkertaiseksi partasuiden folkhipsutteluksi sitä epäilin.
Väärin meni.
Grand
Archives on Band of Horsesissa soittaneen Mat Brooken bändi, jonka debyytti soi
lämpimästi ja juurevasti, kuten Wilco keveimmillään. Torn Blue Foam Couch -avaus
maistunee esimerkiksi Death Cab for Cutien ystäville ja Miniature Birds tuo
mieleen ilokaasupöllyisen Iron & Winen. Grand Archives soljuu miellyttävästi ja on erinomaista taustamusiikkia
kiireettömiin päiviin, eikä keskinkertainen todellakaan ole ensimmäinen sana,
joka Grand Archivesia kuunnellessa tulee mieleen. Mutta.
Kun Grand
Archivesin 11 biisiä ovat soineet, en enää muista levystä mitään. Vajaan 40
minuutin ajan viihdyin levyn parissa mainiosti, mutta yksikään kertosäe tai
lyriikanpätkä ei jäänyt mieleen. Grand Archivesin debyytti on taidokas, mutta
minulle merkityksetön kokoelma lauluja. Se on kuin äidinkielen tunnilla
kauniilla käsialalla kirjoitettu mielipideteksti, jossa ei ole yhtään
kielioppivirhettä, mutta ei myöskään yhtään mielipidettä. Popmusiikin hienous
piilee mielestäni siinä, että vajaan kolmen minuutin kappale pystyy
parhaimmillaan herättämään enemmän vahvoja tunteita kuin hyvä romaani. Tämän
vuoksi ihmiset rakastavat joitakin yksittäisiä biisejä ja bändejä. On vaikea
kuvitella, että todella kukaan rakastaisi Grand Archivesia.
Tekstit
Nyt kun alkaa muistelemaan niin tällasia levyjä löytyy yllättävän paljon.
VastaaPoistaSamaa voisi ajatella ainakin The Drumsin debyytistä. Albumi sisälsi ihan näppäriä kappaleita mutta kokonaisuutena hemmetin tasapaksu ja yllätyksetön.
Kakkoslevyllähän yhtye paransi aivan älyttömästi.
VastaaPoista