#140 Grand Archives

Kestonsa verran kultaa
Julkaisuvuosi: 2008
Ensikosketus: 2008
Helmeilevimmät biisit: Torn Blue Foam Couch, Miniature Birds, Index Moon
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä

Levyn huumaavuus
7,1
  
Taannoin juttelin Juhon kanssa siitä, että meidän pitäisi blogissamme käsitellä enemmän huonoja ja keskinkertaisia levyjä, etteivät lukijat kyllästyisi jatkuvaan hehkutukseen. Helpommin sanottu kuin tehty, koska levyjä pitää kuunnella, jotta niistä osaisi jotakin sanoa, eikä kukaan mielellään kuuntele huonoa tai keskinkertaista musiikkia, kun maailma on puolillaan hyvääkin.

Pläräilin tänään levyhyllyäni ja Grand Archivesin debyyttilevyn kohdalla muistin juttelumme ja ajattelin, että tässäpä onkin oivallinen esimerkki keskinkertaisesta levystä. Kuuntelin Grand Archivesia kohtuullisen paljon vuonna 2008, mutta en muista biiseistä enää mitään. Keskinkertaiseksi partasuiden folkhipsutteluksi sitä epäilin. Väärin meni.

Grand Archives on Band of Horsesissa soittaneen Mat Brooken bändi, jonka debyytti soi lämpimästi ja juurevasti, kuten Wilco keveimmillään. Torn Blue Foam Couch -avaus maistunee esimerkiksi Death Cab for Cutien ystäville ja Miniature Birds tuo mieleen ilokaasupöllyisen Iron & Winen. Grand Archives  soljuu miellyttävästi ja on erinomaista taustamusiikkia kiireettömiin päiviin, eikä keskinkertainen todellakaan ole ensimmäinen sana, joka Grand Archivesia kuunnellessa tulee mieleen. Mutta.

Kun Grand Archivesin 11 biisiä ovat soineet, en enää muista levystä mitään. Vajaan 40 minuutin ajan viihdyin levyn parissa mainiosti, mutta yksikään kertosäe tai lyriikanpätkä ei jäänyt mieleen. Grand Archivesin debyytti on taidokas, mutta minulle merkityksetön kokoelma lauluja. Se on kuin äidinkielen tunnilla kauniilla käsialalla kirjoitettu mielipideteksti, jossa ei ole yhtään kielioppivirhettä, mutta ei myöskään yhtään mielipidettä. Popmusiikin hienous piilee mielestäni siinä, että vajaan kolmen minuutin kappale pystyy parhaimmillaan herättämään enemmän vahvoja tunteita kuin hyvä romaani. Tämän vuoksi ihmiset rakastavat joitakin yksittäisiä biisejä ja bändejä. On vaikea kuvitella, että todella kukaan rakastaisi Grand Archivesia.

Posted in , . Bookmark the permalink. RSS feed for this post.

2 Responses to #140 Grand Archives

  1. Nyt kun alkaa muistelemaan niin tällasia levyjä löytyy yllättävän paljon.

    Samaa voisi ajatella ainakin The Drumsin debyytistä. Albumi sisälsi ihan näppäriä kappaleita mutta kokonaisuutena hemmetin tasapaksu ja yllätyksetön.

    VastaaPoista
  2. Kakkoslevyllähän yhtye paransi aivan älyttömästi.

    VastaaPoista

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.