"And we were never being boring. We were never being bored"
Julkaisuvuosi: 1990
Ensikosketus: 2010
Helmeilevimmät biisit: Being Boring, So Hard, The End of the World
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Levyn huumaavuus
8,2
Kuulemani mukaan bändit voidaan jakaa kolmeen ryhmään, josta ensimmäisessä on albumibändit, toisessa singlebändit ja kolmannessa, harvinaisimmassa, ryhmässä bändit, jotka ovat sekä albumi- että sinkkubändejä, kuten The Beatles tai The Smiths. Malliesimerkkinä singlebändistä käytetään usein Pet Shop Boysia, joka kieltämättä onnistuikin 1980- ja 1990-luvuilla tekemään hirvittävän monta erinomaista popbiisiä (jotka kaikki saa näppärästi ostamalla Discographyn tai jonkin muun lukuisista Pet Shop Boys -hittikokoelmista). Behaviour kuitenkin todistaa myös sen, että Pet Shop Boys kykenee laatimaan singlebiisien ympärille kohtuullisen onnistuneen albumikokonaisuudenkin.
Behaviour on kypsä, hillitty, tunnelmallinen ja tyylikäs, joskin hivenen 80-lukulaisella tavalla. Behaviour on siis melko tarkasti kaikkea sitä, mitä esimerkiksi Go West ei ole. Behaviour on levy, josta mummonikaan ei järkyttyisi ja jota voisi soittaa missä tahansa yhteydessä ilman, että kukaan häiriintyisi. Äänitapetiksi jäämiseltä Behaviourin pelastaa rauhoittava tunnelma ja muutama aivan erinomainen biisi: My October Symphony, The End of the World, So Hard, Jealousy ja, kirkkaimpana kaikista, Being Boring.
Being Boring on yksi niistä biiseistä, joka pääsee hyvin lähelle täydellisen poplaulun ideaalia. Toisin sanoen se olisi hyvin lähellä kärkeä kuvitteellisella ”Jarmon suosikkibiisit ikinä” -listalla. Nostalginen, kaunis ja surullinen kappale käsittelee aikuistumista tavalla, jonka luulisi liikuttavan jokaista teini-iän ohittanutta. Suosittelen katsomaan Being Boringin videon, joka sisältää musiikillisen nerouden ohella myös runsaat määrät kylpyvaahtoa ja miehen, joka näyttää kampaavan kulmakarvojaan.