Vuosi 2011, mitä nämä neljä numeroa tuovat mieleeni? Suurimmat muutokset elämääni olivat uusi työpaikka, kasvisruokavalio, blogimääräni triplaantuminen ja tietenkin uudet, hienot ihmiset keihin olen saanut kunnian tutustua. Muuten muutokset edellisvuoteen verrattuna olivat pieniä.
Se mikä teitä kiinnostaa on tietenkin musiikkivuosi kohdallani. Kun muut ovat puhuneet musiikin kulutuksen kasvaneen ja olleen historiallisissa lukemissa, niin itsellä se taas on laskenut. Levyjä tuli ostettua vähemmän kuin koskaan viimeiseen kuuteen vuoteen ja osasyynä siinä on mielestäni kehnoksi jäänyt albumivuosi.
June vieritti eilen syytä muuttuneisiin kuuntelutottumuksiin, mutta kohdallani syy ei ole se. Vaikka kuuntelinkin suurimman osan musiikistani Spotifysta, niin kyseessä oli vain ohjelmistomuutos. iTunes ja iPod ovat olleet kovassa kulutuksessa aiemmin, eikä Spotifyn laaja valikoima ole aiheuttanut hyppelyä genrestä ja artistista toiseen sen enempää kuin aiemminkaan. Suurin osa odottamistani levyistä jäi kehnoiksi tai keskinkertaisiksi, eikä uusista tuttavuuksistakaan ollut sydämen viejiksi. Toki monia hyviä levyjä julkaistiin, mutta yleistasolla päätäni ei räjäytetty.
Vaikka vuosi ei ollutkaan parhaimmasta päästä, niin kyllähän niitä sydämen vieneitä levyjä tuli tänäkin vuonna. Tässä niistä kymmenen parasta, joista kolme ensimmäistä saatte perustelujen kera. Muista voitte lukea perusteluita omasta blogistani.
1. Bon Iver
Bon Iverin kakkoslevy otti aikansa avautuakseen, mutta kun se avautui, niin levy vei mukanaan totaalisesti. Kauniit ja hauraat melodiat yhdistettynä ilmaviin ja monipuolisiin sovituksiin luovat yhdistelmän, joka herkistää joka kuuntelukerralla.
2. Rubik - Solar
Rubik on yhtye, jonka aiemmat levyt ovat jättäneet kohdallani enemmän kysymysmerkkejä kuin vastauksia. Solar taas kolahti ja kerralla. Yhtyeen riemukas musiikillinen ristiretki on tämän vuoden komeimpia musiikillisia saavutuksia genressä kuin genressä.
3. Samae Koskinen - Kuuluuko, kuuntelen
Samae Koskista olen arvostanut niin soolourallaan kuin Sister Flonkin riveissä jo aiemmin, mutta Kuuluuko, kuuntelen on teos, joka veti jalat alta. Suoriin ja ihmisläheisiin teksteihin oli helppo samaistua, ja kun sävellyksetkin olivat simppeliydessään todella toimivia, niin Koskisen kolmatta soololevyä voi helposti pitää yhtenä vuoden onnistuneimmista albumeista.
4. James Blake
5. Regina - Soita mulle
6. Pyhimys - Medium
7. Wild Beasts - Smother
8. Elbow - build a rocket boys!
9. Arctic Monkeys - Suck It And See
10. Tyler, The Creator - Goblin
Sitten ne pyytää helmeilevimpiä biisejäkin. Siinä missä albumeja on helpompi karsia ja rajata omien mieltymysten mukaan, niin hyviä biisejä taas tulee vuodessa niin tajuton määrä, että niistä on lähes mahdotonta valita rajattua määrää mieleisiään. Tässä olisi nyt kolme biisiä, jotka ehkä meidän keskuudessa jäisivät muuten noteeraamatta.
Gil Scott-Heron & Jamie XX - I'll Take Care of U
Keväällä edesmenneen Gil Scott-Heronin viimeiseksi jääneestä levystä I'm New Here ei pitänyt tulla remixattuna niin hienoa kuin siitä Jamie XX:n käsissä tuli. The XX:n herkkyys, dubstepin raukeus ja Gilin elämän näännyttämä ääni kohtasivat upeasti ja parhaan esimerkin tarjoilee levyn viimeinen kappale I'll Take Care Of U. Yksi vuoden koskettavimpia kappaleita.
The Horrors - Still Life
The Horrors teki ehkä yhden vuoden hypnoottisimmista raidoista. Kaunis äänimaailma yhdistyy upeaan melodiaan, jonka äärellä pysähtyy joka kuuntelukerralla.
The Strokes - Under Cover of Darkness
Kun musiikkivuoden kohdalla puhuin niistä pettymyksistä, niin The Strokes oli yksi niiden tarjoajista. Paluulevy Angles oli hajanainen ja keskinkertainen, eikä pettymystä laimentanut ainakaan se, että bändin paluusinkku oli yksi bändin historian parhaimmista biiseistä. Biisillä on kaikki ne elementit, jotka aikoinaan nostivat bändin yhdeksi viime vuosikymmenen parhaimmista yhtyeistä. Harmi että onnistumiset jäävät nykyisin yksittäisiin kappaleisiin.
Tekstit
Mä mietin tota levyjuttua ja totesin, että se on kyllä enimmäkseen ihan mun omassa päässäni. Tottakai kokonaisia albumeja tulee kuunneltua kaikista eniten niiltä, joilla ne toimivat! Pointtina siis se, että mulla toimii yllättävän moni, koska rakkaus on sokeaa eikä objektiivisesti ajattelu toimi..
VastaaPoistaMutta mitä siihen mp3-kulttuuriin tulee, niin ainakin itselläni oon huomannut, että kotona kuuntelen niitä levyllisiä. Sitten taas kun on jossain reissaamassa ja musat kuuntelee mp3-soittimesta, niin kuuntelen kaikista mieluiten yksittäisiä biisejä. Jotenkin se liittyy siihen hektisyyteen. Kotona on enemmän rauhassa, ja silloin koko levyllisiä tulee kuunneltua herkemmin.
p.s. Hieno kuva :D
VastaaPoistaFangirlism is a serious disease. ;) Mietin kyllä kanssa sitä, että ehkä olen antanut hypen ottaa itsessäni vähän liikaa valtaa, koska ei mulla yleensä näin vahvoja vastareaktioita ole ollut. Toisaalta ei ne levyt ole auenneet edes jälkikäteen, kun hype ja ennakkoluulot ovat poistuneet. Tiiä taas näistä.
VastaaPoistaMä taas tykkään matkoilla just kuunnella levyjä. Sen kun vaan laittaa albumin soimaan. Ei tarvi miettiä yhtään, minkä biisin laittaisi seuraavaksi soimaan tai mitään muutakaan. Kotona mä taas innostun enemmän olemaan "oman elämäni dj". :D Hauskoja eroja kuuntelutottumuksissa.
On tosiaan hieno kuva. Silmäpussini erottuvat varsinkin erinomaisesti. :D