Ensikosketus: 2004
Helmeilevimmät biisit: Taiwanin kuut, Dans ma cabane, Lumiaurojen laulu, Wien
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Levyn huumaavuus
8,3
Viime aikoina entinen iskelmäprinssi Ville Leinonen matkustanut paljon Taiwanin kuita korkeammalle häröilyn avaruuteen. Noille reissuille en laiskuuttani ole jaksanut miestä seurata, mutta nämä metsäpolkujen ja merten rantojen balladit maistuvat vuodesta toiseen.
Suudelmittarella ollaan musiikillisesti sen verran kaukana mukavuusalueeltani, että kuulemani kuvailu on parhaimmillaankin hieman heppoista. Jotenkin näin se kuitenkin menee: akustiseen kitarointiin yhdistellään bossanovaa ja psykedeliaa, jotakin ranskalaista ja jotakin välimerellistä, paljon keveyttä ja hitusen myrksyä. Väittäisinpä kuulevani myös pingispallon poukkoilua. Paikoin mieleen tulee Van Morrisonin Moondance-klassikko.
Suudelmitaren satumaailmassa kuuntelija kohtaa muun muassa kaipausta, ensi-ihastusta, uskonnollista tunnustusta, talvisia syysaamuja ja Afrikan kuumuutta. Leinonen osaa kuitenkin annostella satupölyn sekään arkisempaa romantiikkaa siten, ettei edes kaltaiseni fantasiakirjallisuutta vieroksuva tylsimys saa ihottumaa. Aiemmassa tuotannossa kimaltelevien unelmien seassa nimittäin pilkahtelee ”Hani mä tuun sun luokse junalla halki Suomen koko yön.” -tyylisiä virkkeitä, joista saa pitävän otteen ensimmäisellä kurotuksella. Suudelmittarella puolestaan tanssahdellaan pitkin metsäpolkua lumottuun kahvilaan – lapaset taskuissa.
Tekstit
