The Zillionsin Nick Craft varmaan tietää, miltä tuntuu olla tismalleen oikeassa paikassa täysin väärään aikaan. The Zillionsin Bangwagonesque-ajan Teenage Fanclubilta, Rideltä ja psykedeeliseltä utuilulta – siis parhaalta mahdolliselta musalta - kuulostava kuuden biisin minilevy olisi voinut kerätä paljonkin mainetta sekä 90-luvun alkupuolella että vuoden 2011 syksyllä, kun ysärihenkinen kitarasuristelu ja kenkiintuijottelu tuntuvat esimerkiksi The Pains of Being Pure at Heartin, Yuckin ja jopa Reginan myötä olevan kovastikin suosittuja taidemuotoja.

Play Zig Zag Zillionairella on mielestäni 2000-luvun parhaita levyjä, vaikka se kestääkin vain vähän reilut 20 minuuttia ja vaikka sillä on ainoastaan kuusi biisiä. Avaus, Don’t Waste Your Tears on Me, on komea popbiisi, joka tuo mieleen Isn’t Anythingin aikaisen My Bloody Valentinen. Melankolinen Your Eyes pelaa hiljaa/kovaa -vaihtelulla onnistuneesti. Step into the Sun on juuri niin aurinkoinen, kuin nimi antaa olettaakin ja samalla myös levyn paras biisi. Raincoat Girlz hurmaa jo nimellään, vaikka Oulun laitamilla päivystävänä kielisheriffinä en tavallisesti sallikaan s:n korvaamista z:lla ja vaikka en omista kumppareita, sadetakkia, kurahousuja tai muita syyskelin suojavarusteita. Kaksi viimeistä biisiä Saturday’s Child ja One Step Behind Me ovat hämyisempiä, mutta aivan yhtä tenhoavia kuin niitä edeltävät kappaleet. Siinä missä Saturday’s Child rämisee, One Step Behind huojuu ja kilkuttelee tiensä kuulijan sydämeen ja/tai mieleen.

1,9 eurolla Huuto.netistä vuonna 2006 ostamani Play Zig Zag Zillionairelta ei löydy maistiaisia Youtubesta, mutta Spotifyssa sentään on koko levy. Kuunnelkaahan, se vie vain hetken.