Julkaisuvuosi: 2002
Ensikosketus: Joulu 2006
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Levyn huumaavuus
10
Interpol on aikamoinen bändi. Pitchforkista vuoden 2002 parhaan albumin tittelin pokannut newyorkilaisyhtye otti kotimaansa indiekansasta ensilevyllään erittäin tiukan otteen. Paul Banksin johdattama postpunk-ryhmittymä onnistui tuomaan 2000-luvulle niin helkutin kauniita kitaroita, bassolinjoja ja kohtalokkaita lyriikoita, että voi pojat sentään.
Turn On The Bright Lightsista voisin sanoa, että se on minulle henkilökohtaisesti se tärkein levy, ikinä. Kuuntelin levyn ensimmäiset sykäykset yläasteella. Tarkoin mielessäni jurraa vieläkin se, kuinka talvella potkin potkurilla kohti koulua ja iPodiini oli eksynyt jostain kumman syystä kyseinen levy. Silloin vielä tuntematon levyn kiintotähti PDA lähti soimaan ja olin täysin myyty. Muistan edelleen, että pysäytin potkurin ja jäin kuuntelemaan tuota rallia paikalleen keskelle pyörätietä. Kyseinen hetki on palanut mieleeni kiinni sangen lujasti.
Myöhemmin selkeni, että koko levyhän oli aikamoista tähtikamaa. Muun muassa kohtalokas Hands Away, rockrevittely Obstacle 1 ja karuakin karumpi Leif Erikson antoivat Interpolista niin vakuuttavan kuvan, että siinä oli kaupungin muilla bändeillä ihmettelemistä. Täytyy myöskin sanoa, että Interpol ei ole pystynyt toistamaan tähän päivään mennessä debyyttinsä ihmettä - tuskin pystyykään enää toistamaan, nimittäin bändin sieluksi kutsuttu basisti Carlos Dengler häippäisi kokonaan yhtyeestä neljännen albumin nauhoitusten jälkeen. Sääli, nimittäin TOTBL on myös Denglerin osalta henkeä salpaava taidonnäyte siitä, kuinka loistava instrumentti basso oikein on.
Interpolin voidaan sanoa olevan paljon velkaa Turn on the Bright Lightsillaan postpunk -esi-isilleen (Joy Division, Echo & the Bunnymen) mutta mitä sitä kieltämäänkään. Se ei kuitenkaan poista sitä tosi asiaa etteikö Turn on the Bright Lights olisi vallan mainio soundtrack New York -matkalle tai pimentyvien iltojen taustamusiikiksi kynttilöiden kera!
Tekstit
Tuntuu, kun alkaa itselle hemmetin tärkeästä levystä kirjottelemaan ettei saa lähellekään kaikkia fiiliksiä sanotuksi.
VastaaPoistaNiin hyvää ettei sanotuksi saa.
On kyllä totta, että tärkeimmistä levyistä on vaikea kirjoittaa. Mie en varmaan ikinä uskalla ees yrittää sanoa mitään Weezerin Pinkertonista. :)
VastaaPoistaNiinpä, tärkeimmistä levyistä pystyy kyllä kirjoittamaan heti tuoreeltaan, mutta silloinhan ei vielä tiedäkään miten tärkeiksi ne muodostuvat.
VastaaPoistaInterpolia ja Weezeriä - ei voi muuta sanoa kuin että pirun hyvät musiikkimaut teillä :D
p.s. Vaihdan nickin vielä myöhemmin tällä viikolla, nyt vielä Bubblena. -J
Tää on kyllä yks parhaimmista kitararock levyistä ja obstacle 1 on 2000-luvun parhaimpia yksittäisiä kitararock biisejä!
VastaaPoista