Syksyn yllättäjä
Julkaisuvuosi: 2013
Ensikosketus: 2013
Helmeilevimmät biisit: Jäniksen Vuosi, Teinijäte, Susilapsi
Löytyykö levyhyllystä: Ei
Levyn huumaavuus
8.0
Levy joka alkaa Regina-samplella ei voi olla huono eihän? Ja ei olekaan, sillä Helsinkiläisen Gasellien toinen levy Aina on yksi tämän vuoden positiivisimmisia yllätyksiä suomalaisella musiikkirintamalla.
Gasellit tekevät näin nätisti sanoen poppiräppiä, mutta ennenkuin lakkaatte lukemasta vain siitä syystä että kyseinen genre ei kuullu teidän musiikkimakuunne, niin nyt ollaan kaukana Rähinä-recordsin tuotoksista tai siitä paljon puhutusta Cheekistä.
Mikä erottaa Gasellit sitten massasta - yksinkertaisesti ne biisit! Etenkin levyn aloittava Regina-sampleinen Jäniksen Vuosi, Ruger Hauerista tutun Paperi T vierailulla höystetty Teinijäte ja Ellie Goulding-samplella menevä Susilapsi ovat erinomaisia kappaleita ja aloitus onkin liki kiitettävä.
Toki levy ei ole täydellinen ja huikeasta alun jälkeen matkaan mahtuu suvantovaiheitakin. Tylsän kliseinen ja ärsyttävän siirappisella kertsillä varustettu Mä Meen Naimisiin ja levyn tyylistä täysin irrallinen Mohombi vain vaivaannuttavat. Myös jotkut läpät alkavat rasittamaan pidemmän päälle, esimerkiksi muuten mainion 2006 tietyt verset alkavat rasittamaan ja on jotenkin muutenkin hölmöä että minun ikäiset(kö?) jätkät kärsivät jo ikäkriisistä!
Tästä huolimatta levyllä kuulee tietynlaisen aitouden. Monesti lyriikat käsittelevät asioita, joita nuoret ovat nuoruudessaan aidosti käyneet läpi ja pystyvät samaistumaan niihin mainiosti. Toki joillekin vanhemmalle ikäpolvelle monet asiat voivat olla jotenkin kaukaisia eivätkä tekstit iske niin hyvin kuin nuoremmille.
Levyllä käsitellään myöskin varsin kliseisiä aiheita, kuten erosta selviämistä (Ylösnousemus) tai kaveruutta (Heimo) silti kyseisetkin biisit nousevat keskiverto massan yläpuolelle, vaikka eivät jääkkään mitenkään erityisesti muistiin.
Mutta palaan vielä levyn loistavalle alkupuoliskolle, jos ette koko 10 biisin levyä jaksa kuunnella, niin tutustukaan noihin kolmeen biisiin jotka jo mainitsin. Etenkin Paperi T versella varustettu Teinijäte on genressään erinomainen biisi ja Paprulle tyypillinen versekin sopii ehkä yllättäenkin kyseiseen biisiin mainiosti!
Mitä itse biitteihin tulee, niin levyn ehkä parhain puoli on juurikin biitit ja erinomaiset samplet, jotka nostavat Gasellit pois harmaasta massasta ja näin ollen bändi ihan oikeasti ansaitsee oman pienen paikkansa suomalaisessa räppiscenessä - mielummin tätä kuuntelee kuin esim. Cheekiä.
Gasellien Aina on helposti lähestyttävää, paikoin nerokasta, mutta toisaalta myös paikoin rasittavaa suomiräppiä. Silti levy on ehdottomasti positiivinen kokemus ja tämä on itselläni ollutkin viime aikoina kuuntelussa yllättävänkin tiuhaan. Kokeilkaa - saatatte jopa yllätyä ja löytää nuoren itsenne lyriikoista.
Tekstit
