Viikon levyt yhdellä kertaa 6

                         Musiikkia kesään

Kesä on alkanut, ja kysymykseksi voi tulla mitä kesäisiä tunnelmia vahvistavia uusia levyjä sitä voisi kuunnella. Vastauksena tähän esittelen tarkemmin muutaman levyn, jotka toimivat ainakin mulle. Ja niin, kesätauko blogissa, syksyllä taas ehkä paluu. Kesää!

Machines Are People Too: Everything Is OK (2017)
Yhdysvaltalainen Machines Are People Too poppaa pari levyä Cascinen kauta julkaisseen Brettin ja juuri levyn julkaisseen Phoenixin tavoin, mutta ilman Brettin tummempia sävyjä ja Phoenixin leikkisyyttä. Biisit ovat lempeän sydänsuruisia ja ehkä liian kevyitä jäädäkseen pysyvästi mieleen, mutta kyllä Margaritas ja muut biisit taustoittavat kesää varsin mallikkaasti.

Close Talker: Lens (2017)
Kanadalainen Close Talker kuulostaa etenkin laulaja Will Quiringin ansiosta hillitymmältä versiolta Wild Beastistä, mutta ei bändin musisointikaan ole kaukana brittibändin vastaavasta. Brothers ja Figure Eight ovat lumoavia, mutta Close Talker taitaa kuitenkin vielä olla enemmänkin kehittyvä kuin huippunsa saavuttanut bändi. Silti levyllä on kauttaaltaan toimivaa viettelevää poprockia Waking Upin tyyliin.

Toploader: Seeing Stars (2017) 
Toploader koki 2000-luvun alussa menestystä ihan Suomessakin asti Dancing In The Moonlightilla, mutta mitään kestomenestyjää bändistä ei tullut. Uusimmalla levyllään bändi ei ole mitenkään trendeissä kiinni, mutta varsin toimivaa hiottua poppausta soul/funk -sävyillä bändi tarjoaa. Tosin lyrics video -biisi Roll With The Punches ei ole esimerkki tästä.
                                 
Erasure: World Be Gone (2017)
Suomessakin kesällä esiintyvä synapoplegenda Erasure poppaa uusimmalla levyllään ylväästi ja itsevarmasti. Maailmanmenon ihmettely on yksi teema, ja rakkauden voima toinen. Puhtaasti rakkauteen keskittyvät biisit, kuten Love You To The Sky ja Sweet Summer Loving, ovat mieleenjävimpiä, mutta säkeistön ajaksi synkistelyllekin tilaa antava Oh What A Worldkin toimii.

Sylvan Esso: What Now (2017) 
Yhdysvaltalainen duo Sylvan Esso toimii indien elektropopin saralla ja taitaa niin innostavan, lähes hypnoottisen tanssipopituksen (Radio, Just Dancing, Signal) kuin akustis-elektronisen tunnelmoinnin (Slack Jaw, Rewind). Videobiisi Die Young on jossain tanssipopituksen ja tunnelmoinnin puolivälissä, ja on nimestään huolimatta ainakin kevyesti elämän- ja rakkaudenmyönteinen biisi.

LeToya Luckett: Back 2 Life (2017)
LeToya Luckett oli mukana Destiny's Childsissa ryhmän kahdella ekalla levyllä. Soolouraan on kuulunut 2 levyä, ja nyt 8 vuoden jälkeen vuorossa on kolmas levy. Kyseessä on monipuolinen r'n'b/pop -levy, jolta löytyy niin herkistelyä, rangstailua kuin rennompaa menoa. Mikään Beyonce Luckett ei edes pyri olemaan, mutta vakuuttava r'n'b-artisti hän silti on. Nimibiisistä käyvällä B2L:lla lainataan sitä Soul II Soulin klassikkoa.
 
Ronika: Loose My Cool (2017)
Katy Perryn uutukainen ei ole aivan niin tarttuva ja tanssittava kuin se voisi olla, mutta onneksi brittiläinen Ronika julkaisi jo tammikuussa samoista vaikutteista (90-luvun pop/dance) ammentavan levyn, jonka voi ottaa kuunteluun, kun Witnessia on kuunnellut tarpeeksi. Ronikan meno on tarttuvan ja tanssittavan lisäksi nostalgista ja lempeää Never My Loven ja Mariah Carey feat. räppäri -pastissi Late Night Radion tapaan.

Posted in , , , , , , , , , . Bookmark the permalink. RSS feed for this post.

Leave a Reply

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.